Kun haluaa mitätöidä toista ja yrittää nujertaa toisen itsetuntoa, on siihen olemassa joukko vahvoja ja ilkeitä ilmaisuja. Tunnetuimmat näistä ovat ei kukaan, kaikki muutkin, aina sinä, sinä et koskaan jne.

Näiden sanojen merkitystä kannatta pohtia. Sinä et koskaan tee mitään oikein. Kun ilmaisua miettii, niin voi huoletta todeta, että eihän se voi pitää paikkaansa kenenkään kohdalla. Eikö ilkeiden kommenttien kohde koskaan tee mitään oikein? Väärin. Hän tekee varmasti joskus jotain oikein. Nämä ilmaisut ovat loukkavia ja niiden tarkoitus on vähätellä, mitätöidä ja loukata.

Tapahtuipa kerran, että Narsissi huusi Orvokille: "Kukaan ei tule sinun kanssasi toimeen, ei kukaan!" Orvokki mietti, että onhan kovaa puhetta esimieheltä, jonka tehtävä olisi kannustaa, auttaa ja luoda hyvää työilmapiiriä. Orvokki kuitenkin pohti kirjaimellisesti jokaista sanaa ja niiden sanomaa. Kukaan ei tule toimeen? Ei pidä paikkaansa. Hänellä on ystäviä, perhe, sukua ja ympärillään paljon ihmisiä, joiden kanssa hänellä on hauskaa. Orvokki tarttui ensimmäiseen mieleen nousseeseen asiaan ja puolustautui nopeasti ja spontaanisti: "Et sinä noin voi sanoa, että KUKAAN ei tule kanssani toimeen. Minulla on esimerkiksi pitkä hyvä, avioliitto. Mieheni ja minä tulemme erittäin hyvin toimeen. Väite, että kukaan ei tule kanssani toimeen ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi aviomieheni tulee hyvin kanssani toimeen." Tämä hätäinen puolustus johti Narsissin jatkohuutoon: " Minun avioeroni ei kuulu tähän. Orvokki, minun avioeroni ei kuulu tähän! Ymmärrätkö?" Orvokki meni entistä enemmän hämilleen, sillä hän ei edes muistanut, että Narsissi oli eronnut. Orvokki sanoi:" En ole puhunutkaan sinun avioerostasi. En edes muistanut, että olet eronnut."

Narsissi huusi edelleen:" Minun avioeroni ei kuulu tähän! Minun avioeroni eui kuulu tähän!

Koko keskusteluketju sai alkansa siitä, että Narsissi sanoi, että kukaan ei tule Orvokin kanssa toimeen.

 

 

Simputusta esiintyi joskus kauan sitten armeijassa, mutta ei enää, koska se on kielletty. Simputus tarkoittaa epäasiallisten ja asiaankuulumattomien tehtävien teettämistä alaisilla ja simputtaessaan muita johtaja janoaa valtaa, joka on hänen polttoaineensa ja käyttövoimansa. Simputusta ei pitäisi esiintyä enää missään, eikä ainakaan työpaikoilla.

Orvokki oli hyvä myyjä ja kauppa kävi ja hän hoiti ne perusrutiineillaan. Orvokin toimintatapa perustui välityspalkkion maksamisessa toimeksiantosopimuksessa mainittuun klausuuliin, jonka mukaan palkkio maksettiin kaupan yhteydessä. Näin Orvokki hoiti myös kaupan, joka johti tilanteeseen, jossa Narsissi päätti simputtaa päivän päätteeksi Orvokkia.

Työpiste sijaitsi parin korttelin päässä pankista, jossa Orvokin työnantajan tilit olivat. Orvokin työpaikalla olivat turvatoimet erittäin hyvin hoidetut ja hälyttimiä ja valvontalaitteita oli asiallisen paljon. Orvokilla oli ollut useampi kauppa samana päivänä ja viimeinen kauppa alkoi ennen iltapäiväneljää ja asiakkaat poistuivat toimitiloista n klo 16.25. Orvokilla oli varainsiirtoverosumma shekkinä ja osa palkkiosta myös seteleinä, koska asiakkaan työ oli sellaista, että hänelle oli luonteenomaista pitää pientä varastoa pieninä seteleinä. Rahat olivat todella pieniä seteleitä ja sen johdosta nippu näytti euromääräisesti suurelta, vaikka se ei sisältänytkään mitään tähtitieteellisiä summia. Orvokki kirjoitti kuitin saamistaan seteleistä eikä pitänyt tilannetta mitenkään eriskummallisena, koska eurosetelit Suomessa ovat virallisesti hyväksyttyjä maksuvälineitä. Sitäpaitsi summa oli suhteellisen pieni, joten asiassa ei olisi pitänyt olla mitään mystillistä. Eikä siinä todellisuudessa mitään ollutkaan. Orvokki ei ollut koskaan pelännyt rahaa. Hänen mielestään setelinipun pitäminen kädessä oli luonnollista.

Orvokki tuli kauppahuoneesta ja hänellä oli kädessään euroseteleitä ja hän on laittamassa niitä kassakaappiin säilöön viedäkseen ne aamulla pankkiin. Samassa Narsissi tulee Orvokin viereen ja kysyy, mistä rahat ovat tulleet. Orvokki kertoo niiden olevan osa välityspalkkiota. Sitten tapahtui jotain: Narsissin kasvoille levisi puna, silmät tuijottivat tyhjyyteen ja hän alkoi huutamaan kovalla äänellä:" HETI PANKKIIN; HETI PANKKIIN. EI RAHAA TÄNNE. EI RAHAA TÄNNE!!!!!" Aina kun hän huusi "heti pankkiin" hänen kätensä sinkoutui olan takaa ja jäi osoittamaan etusormi suorana pankkiin päin, sinne parin korttelin päähän. Hän tehosti myös huutoansa "ei rahaa tänne" ravistelemalla käsiään ja tehden torjuvia käsiliikkeitään ravistusten lomassa. Orvokki sanoi, että meillähän on kassakaappi, hälyttimiä, kameroita, valvontaa, liiketunnistimia ja......mutta Narsissi keskeytti ja huiteli käsi ja etusormi pystyssä kovalla äänellä. Heti pankkiin!!! That's it! That's it , rrättsit, rrätssit rrättssit..."

Orvokki säikähti niin paljon, että lähti kuin hypnoosissa juoksemaan pankkiin, aikaa oli enää kaksi minuuttia ennen sulkemista ja Orvokki juoksi pari korttelia ja aivoissa kaikui:"That's it, that's it, rätttsit rrrätttsit, rrättssittt..." Orvokki syöksyi huohottaen pankin ovea sulkevan henkilön ohi ja pääsi lopulta kassalle ja tallensi rahat työnantajan palkkiotilille. Hän antoi myös varainsiirtoveron shekin kassalle, mutta kassa ei enää voinut ottaa sitä vastaan, koska järjestelmä oli jo sulkeutunut. Orvokilla alkoivat asuntonäytöt puolen tunnin kuluttua, hänellä oli tarvittavat avaimet laukussaan ja hän joutui lähtemään suoraan pankista näyttökierrokselle. Nyt hänellä oli huolehdittavanaan myös varainsiirtoveroshekki, jota hänen oli kuljetettava mukanaan illan näytöillä omassa laukussaan.

Seisoessaan huohottaen ja hengästyneenä pankin kassalla Orvokki toipui pikkuhiljaa Narsissin manipuloinnista ja painostuksesta ja ihmetteli itseään. Kuinka Narsissi sai hänet pakotettua juoksemaan korkeahkot kengät jalassaan muutamassa minuutissa pankkiin aivan aiheettomasti. Suhteellisen pieni rahamäärä olisi säilynyt kassakaapissa monien turvajärjestelmien takana yön yli. Narsissi oli simputtanut Orvokkia, päässyt jälleen kerran käyttämään valtaansa saadakseen oman tyydytyksensä. Yksikään järjellinen selitys ei puolla hänen käytöstään. Orvokki ei myöskään voinut ymmärtää Narsissin suhtautumista rahaan. Narsissin silmistä kuvastui pelko ja kauhu, kun hän tuijotti seteleitä ja huusi:"Ei rahaa tänne, ei, ei, ei" Orvokki ei koskaan saanut tietää, mikä tämän kaiken takana oli.

Siihen aikaan työpaikassa oli neljä henkilöä töissä. Heillä kaikilla oli hälytysjärjestelmien ja kassakaapin turvakoodit. Jos rahat olisivat yön aikana kadonneet, olisi ne ottanut joku näistä neljästä. Miettiessään tätä Orvokki oli entistä enemmän ihmeissään, koska lähtökohtaisesti kukaan näistä neljästä ei tietenkään olisi ottanut yritykselle kuuluvia rahoja. Sehän oli aivan itsestään selvää. Narsissin outo käytös sai kuitenkin Orvokin kysymään Narsissilta yhden asian. Orvokki kysyi seuraavana päivänä:" Itseäsikö sinä epäilit?" Narsissi ei vastannut mitään. Hän ei sanonut edes: "That's it".

 

 

Toisessa blogikirjoituksessani kirjoitin kiinteistönvälittäjä X:n eli Orvokin maailmakuvasta ja arvoista. Palatkaamme hetkeksi niihin. Se, miten opimme näkemään ja käsittämään maailman, asioiden väliset suhteet sekä sosiaaliset suhteemme, juontaa juurensa siitä käsityksestä, jonka olemme jo lapsena oppineet. Me opimme näkemään maailman sellaisena kuin se on meille näytetty. Esimerkiksi Orvokille oltiin lapsena rehellisiä ja hänet kasvatettiin rehellisyyteen ja valehtelu oli ehdottomasti kielletty. Tästä on seurannut, että Orvokki ei usko kenenkään ihmisen valehtelevan, koska hänellä ei ole ollut sellaista mallia. Hän luottaa myös ihmisiin, sillä hänellä ei ole ollut lapsuudessaan mitään syytä kyseenalaistaa vanhempiensa sanoja ja tekoja. Hän on kasvanut turvallisessa ympäristössä ja se turvallisuus on edelleen olemassa Orvokin maailmankuvassa. Esimerkiksi sellainen käsite kuin lähestymiskielto oli Orvokille hyvin vieras, koska hän ei ollut koskaan aiemmin joutunut edes ajatuksissaan pohtimaan sitä. Toisin kävi kuitenkin Rääsyperän työsuhteen päätyttyä.

Narsissin lapsuudesta ja maailmakuvasta Orvokki ei luonnollisesti voi sanoa mitään. Narsissi tosin epäili usein, että hänelle valehdeltiin ja työtoverit saivat myös usein hänet itsensä kiinni valheesta. Narsissin yksityiselämässä oli myös ollut enemmän säröjä kuin Orvokin, mutta nekään eivät tietenkään kuuluneet muille, sillä ne olivat hänen yksityisasioitaan. Narsissi puhui silloin tällöin lähestymiskielloista eri ihmisten yhteydessä. Orvokki ei muista, oliko hän hankkinut niitä vai suunnitteliko hän ainoastaan niitä joillekkin henkilöille. Varmaa oli vain se, että Orvokki ja Narsissi olivat niin eri maailmoista, että Orvokilla ei ollut mitään tuntumaa eikä kommentoitavaa lähestymiskieltoasiaan, koska se oli hänen maailmassaan vieras asia.

Rääsyperä oli vaiennut kuin Konstan viulu. Orvokin juristi ei saanut pyydettyjä vastauksia ja Orvokki oli täysin varustautunut oikeusprosessiin. Hän jopa toivoi sitä, jotta tämä asia saataisiin päätökseen. Orvokki oli täydessä puolustusvalmiudessa ja valmiina taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Orvokki oli päättänyt, että kukaan ei ryöstä häneltä hänen laillisesti, omalla työllään hankkimaansa omaisuutta. Hän tulisi taistelemaan perheensä omaisuudesta "viimeiseen naiseen saakka". Rääsyperän on nyt seistävä sanojensa takana ja vastattava huutonsa. Taistelutantereella oli kuitenkin hiljaista kuin huopatossutehtaassa.

Vihdoin Rääsyperästä tuli lakiräätäli Rauha Palmun omakätisellä allekirjoituksella varustettu kirje. Kirjeessä oli sanoma, jonka mukaan Rääsyperässä luovutaan ryöstövaatimuksesta tietyillä ehdoilla. Yksi ehto oli se, että Orvokilla ei saa olla mitään vaatimuksia tässä asiassa. Orvokki ilmoitti lakimiehelleen, että ei voi missään tapauksessa suostua siihen. Orvokilta oli mennyt terveys. Orvokki oli välittömästi ryöstöyrityksen jälkeen saanut sydänkohtauksen, jonka jälkeen hänen terveytensä muuttui pysyvästi ja heikkeni huomattavasti. Ei Orvokki tietenkään voi allekirjoittaa suostumusta, jonka mukaan hänellä ei olisi mitään vaatimuksia. Orvokin vaatimukset voivat realisoitua neljän vuoden, viiden vuoden tai jopa kymmenen vuoden jälkeen, riippuen siitä, mikä rikosnimike on terveyden pysyvällä heikkemisellä. Orvokin fyysinen terveys on jatkuvassa seurannassa. Kukaan ei vielä tiedä, aiheutuuko kirjeen yhteydessä saadusta vakavasta terveyshaitasta lisähaittoja. Onko kysymyksessä pahoinpitely? Onko kysymyksessä törkeä pahoinpitely? Mahdollinen kuolemantuottamus, jos Orvokki menehtyy sairauteen, joka todettiin uhkauskirjeen yhteydessä? Nämä kaikki asiat ovat edelleen auki. Suomessa on ajankohtaista juuri nyt Ahteen ja Rädyn tapaus, jossa käräjäoikeus antoi pahoinpitelytuomion. Ei Orvokkikaan voinut kuitata allekirjoituksellaan mahdollista omaa pahoinpitelyään ja näin ollen Rääsyperä jäi ilman Orvokin kuittausta.

Rauha Palmun luovuttamiskirjeessä oli myös toinen vaatimus. Rääsyperän hallitus vaati, että Orvokki ei enää käy entisessä työpaikassaan, koska hänen vierailunsa ovat olleet työrauhaa rikkovia ja häiritseviä . Rauha jatkoi, että mikäli Orvokki kuitenkin edelleen jatkaa vierailujaan entisessä työpaikassaan Rääsyperän hallitus on päättänyt hakea lähestymiskieltoa Orvokille entisten työntekijöidensä puolesta turvatakseen työrauhan. Orvokki ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. Tämä oli jotain hyvin shokeeraavaa ja Orvokki ymmärsi, että hänen on täytynyt olla sairaan ihmisen kanssa tekemisissä. Vaatimuksen teki oudoksi se seikka, että Orvokki ei ollut koskaan vieraillut entisessä työpaikassaan lähtönsä jälkeen, ei koskaan. Hän ei ollut myöskään lähettänyt sinne yhtään ainoata sähköpostia, ei tekstiviestiä eikä myöskään ollut soittanut sinne. Nyt häntä kehotettiin olemaan vierailematta enää entisellä työpaikallaan. Myös sanonta:"Mikäli vierailut vielä jatkuvat...." oli hyvin outo siihen nähden, mitä todellisuudessa oli tapahtunut. Lakiräätäli Rauha Palmu, joka ei ollut koskaan tavannut Orvokkia, oli allekirjoittanut nämä valheet. Jäljet johtivat jälleen kerran Narsissin sylttytehtaalle. Narsissi oli valehdellut jälleen kerran. Orvokilla oli tunne, että Narsissi uskoi itsekin näihin valheisiinsa. Aivan samoin kuin siihen, että hänen äitinsä oli tapettu vanhainkodissa. Tätä touhua voi luonnehtia sairaaksi ilman lääketieteellistä koulutustakin.

Missä oli lakiräätäli Rauha Palmun lakiosaaminen? Eikö Rauha todellakaan tiennyt, että yritys ei voi hakea lähestymiskieltoa? Eikö Rauha tiennyt sitäkään, että kukaan toinen ei voi hakea lähestymiskieltoa kenellekkään toiselle? Eikö Rauha ymmärtänyt, että jopa Rääsyperän työntekijöiden itsemääräämisoikeutta on loukattu tällaisella uhkauksella. Narsissi ja Rääsyperän konserni kohtelivat työntekijöitään kuin omaa omaisuuttaan, mutta tämä taisi mennä liian pitkälle.

Rääsyperän uhkaamasta lähestymiskiellosta on kehkeytynyt Orvokin kotipaikkakunnalla hupaisa tarina, joka huvittaa ja naurattaa ihmisiä, Orvokin ystäviä ja entisiä asiakkaita. Oliko omaisuuden kaappausyrityksen epäonnistuminen ja siitä luopuminen niin kova paikka Narsissille ja rääsyperäläisille, että jotain oli keksittävä, jotain oli näpäytettävä? Oliko lähestymiskieltouhkaus Narsissin viimeinen epätoivoinen näyte hänen rajattomasta luovuudestaan ja mielikuvituksestaan? Orvokki sai tässä myös neljännen ja  viimeisen allekirjoitetun asiakirjan, jossa rääsyperäläiset näyttivät toteen oman hulluutensa. Mikä parasta, he näyttivät sen toteen aivan itse, ihan oma-aloitteisesti.

 

 

Pieni yhteenveto lienee paikallaan. Missä mentiin ja mitä oli tapahtunut?

Orvokki oli työpaikassa, jossa häntä ja aiemmin irtisanoutuneita sekä silläkin hetkellä työsuhteessa olevia kohdeltiin epäasiallisesti. Yksi työtoveri sanoi, että häntä kohdellaan huonosti, mutta Orvokin kohdalla huono kohtelu oli paljon massiivisempaa. Samoin miehenkilöä, jonka kahvituntien pituuksiakin oli valvottu, oli työtoverin mukaan kohdeltu erittäin epäasiallisesti. Orvokki oli pyytänyt työterveyttä apuun selvittämään huonoa kohtelua, mutta yhteiset palaverit eivät auttaneet, koska ylin johto ei puuttunut Narsissin epäasialliseen kohteluun. Tilannehan oli ratkaistava tavalla tai toisella ja Orvokki teki järkevän liikkeen ja sanoi itsensä irti luullen pääsevänsä eroon Narsissista ja Rääsyperästä.

Tilanne muuttui tämän jälkeen entistä pahemmaksi ja kiusaaminen raaemmaksi. Nyt oli vuorossa uhkauskirje, jossa vaadittiin viikon kuluessa 20.000,- euroa kilpailukiellon rikkomisesta. Kilpailukiellosta ei ollut kukaan koskaan puhunut ja maininnut mitään Orvokille. Työsopimuksessa oli maninta toiminnan harjoittamisesta ja käynnistämisestä, mutta ei mitään työsuhteen solmimisesta ja työpaikan vaihdosta. Sopimus oli monitulkintainen ja olisi vaatinut korostettua tiedoksiantoa. Sitäpaitsi sopimuksen laatijalla on vastuu siitä, että sopimusehdot eivät saa olla epäselviä ja monitulkintaisia. Mikäli näin kuitenkin tapahtuu, tulkitaan epäselvät kohdat laatijan tappioksi. Kilpailukielto edellyttää aina myös erittäin painavaa syytä ja asiakkaiden siirtyminen välittäjän perässä ei ole erityisen painava syy. Jos näin olisi, eivät pankkitoimihenkilöt, kauppojen kassat, lääkärit jne saisi vaihtaa työnantajaa. Lisäksi kilpailukielto ei saa vääristää normaalia kilpailua. Elämmehän markkinataloudessa ja normaali, rehti kilpailu on olennainen osa sitä. Lisäksi ei voida toimia perustuslain vastaisesti ja perustuslain mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa itse valitsemallaan ammattialalla. Oikeus työntekoon on asia, jonka jokainen tervejärkinen ymmärtää, eikä lähde kyseenalaistamaan sitä.

Rääsyperän johto oli ilmoittanut, että eivät luovu vaatimuksestaan ja Orvokki ilmoitti, että hän luovuta omaa omaisuuttaan entiselle työnantajalleen uhkailuista huolimatta. Orvokki oli valmis lähtemään käräjille hakemaan oikeutta itselleen. Juristit neuvottelivat, mutta Rääsyperän juristi viivytteli kohtuuttomasti vastauksissaan ja Orvokin juristi peräsi vastauksia häneltä. Kirjeenvaihto sujui nihkeästi Rääsyperän viivyttelyn takia.

Orvokki oli kirjeen saatuaan reagoinut siihen hyvin voimakkaasti ja joutui välittömästi sen jälkeen sairaalaan saatuaan sydänkohtauksen. Orvokki vietti sairaalassa kahdeksan päivää ja veronmaksajille aiheutui pelkästään tästä yli 10.000,- euron lasku. Orvokille jäi pysyvä vamma ja hänelle määrättiin neljä eri sydänlääkettä, joita hänen on syötävä loppuelämänsä. Orvokin osalta terveyskysymys on vielä auki. Hänen sydämensä terveyttä seurataan jatkuvasti ja mikäli terveydentilassa tapahtuu muutoksia, on Orvokki päättänyt avata asian tämän puolen uudelleen. Orvokilla on vielä mahdollisuus selvittää onko kysymyksessä ollut pahoinpitely, henkeen tai terveyteen kohdistuva vamman tuottaminen vai mikä. Asia on vielä täysin auki. Orvokilla on myös asiakirjat, joilla hän on "testamentannut" uhkauskirjeasian avaamisen uudelleen, mikäli hän kuolisi yllättäen sydänkohtaukseen. Sairaalassa on dokumentit, mitä on tapahtunut, minä aikana ja mitä on tapahtunut välittömästi ennen sydänkohtausta. Kiusaaminen meni liian pitkälle tässä tapauksessa, jossa ihmisen hengellä ryhdyttiin leikkimään. Rääsyperäläisten ei missään tapauksessa kannata tuntea voitonriemua tästä Orvokin fyysisen terveyden romahtamisesta. Päinvastoin, heidän pitäisi tuntea syvää häpeää entisen työntekijänsä tuhoamisyrityksestä. Häpeää, ei voitonriemua.

Orvokki sai työtodistuksen, joka Suomessa vallitsevan yleisen käytännön mukaan sisältää sellaisen arvion, josta asteen parempaakin luonnehditaan erittäin harvinaiseksi. Koska Orvokki on käyttäytynyt kohteliaasti ja asiallisesti työpaikallaan, on lausunto tahallisesti annettu virheellisenä ja Orvokilla on luonnollisesti oikeus hakea korvauksia, mikäli se vaikeuttaisi hänen elämäänsä tulevaisuudessa. Orvokki on lähettänyt työtodistuksensa sähköpostilla moneen paikkaan, mm. yrityskouluttajille ja kertonut osan tarinastaan. Hän on kirjoittanut liitteeksi, että työtodistus on vapaasti levitettävissä ja jaettavissa esimerkkinä koulutuksissa. Se on hyvä, käytännönläheinen esimerkki esimiehestä, jonka itsetunto on nollassa. Se on esimerkki työpaikkakiusaamisesta, jolle ei loppua näy. Se on esimerkki sairaalloisesta kostonhimosta. Orvokin työtodistuksella on se ominaisuus, että se on julkinen. Orvokilla ei ole mitään syytä hävetä sitä, koska hän on käyttäytynyt työssään hyvin. Jos todistuksessa on jotain hävettävää, kohdistuu häpeä väärän todistuksen laatijaan ja heidän ammattitaidottomuuteensa.

Orvokilla on harvinaisen laaja koulutustausta ja paljon osaamisalueita. Hänellä on mm. myös opettajan koulutus ja hän on luonnollisesti opiskellut myös arvosanojen antamista. Arvosanat annetaan pohtimalla monia eri ominaisuuksia, esim, työtodistuksessa niitä voisi olla 10-20, kuten asiakkaiden kohtaaminen, auttamishalu, suhtautuminen työtovereihin, kielenkäyttö, puhelinkäyttäytyminen jne. Rääsyperässä käytösarvosana kohdistui ainoastaan siihen, miten Orvokki suhtatui Narsissiin. Koska Orvokki ei jumaloinut Narsissia, eikä alistunut huonoon kohteluun, auttoi ja neuvoi Narssia, kun osaaminen loppui, ei hyväksynyt Narsissin jatkuvaa valehtelua ym. sai Orvokki käytösarvosanaksi välttävä.

Orvokilla on paljon koulutusta ja opetttajan pätevyyden lisäksi toisen alan maisterin tutkinto. Hänellä on myös paljon muuta koulutusta enemmän kuin pienessä kylässä. Narsissin surkealla, ammattitaidottomasti laaditulla työtodistuksella ei ole merkitystä Orvokin tulevaisuudessa. Huomattavasti alemman koulutustason omaava Narsissi ei tietenkään voi ymmärtää, että hänen lausuntonsa on vain pisara meressä. Näitä pohdittaessa olisi tietenkin työnantajalta viisasta rekrytoida väkeä, jolla on asianmukainen koulutus ettei tällaisia kardinaalimokia tapahtuisi. Koulutuksesta kun puhumme, muisti Orvokki senkin, että Narsissi oli ollut aikoinaan sitä mieltä, että markkinoinnissa eikä käyntikorteissa ei saa käyttää titteleitä, ei HTM, KTM, DI, VT jne. Perusteluna oli se, että eihän hänkään käytä omaa MOJ-titteliään. Orvokki ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta arvonimestä. Se osoittautuikin sitten erään instituutin kirjekurssin titteliksi. Rääsyperän hallitus piti sitten kriisikokouksen ja siellä päätettiin, että titteleitä saa käyttää. Narsissi ei pitänyt päätöksestä. Orvokin mielestä oli kieltämättä hyvä asia, jos asiakas tiesi tekevänsä asuntokauppaa vaikkapa varatuomarin kanssa.

Yhteenvetoon vielä yksi pointti. Rääsyperän antaman todistuksen perusteella Orvokin käytös ylsi ainoastaan välttävän tasolle. Hui kauhistus! Sellainen ihminenhän on kauhea, sellainen työntekijä todennäköisesti riehuu ja rällästää työpaikallaan, riitelee, käy päälle, ryypiskelee, kiroilee ja huutaa. Eihän sellaista ihmistä voi pitää työsuhteessa. En minä ainakaan pitäisi. Tietenkin hänelle pitää aivan ensimmäiseksi antaa suullinen varoitus, sitten kirjallinen varoitus ja sitten potkut. Orvokki ei koskaan saanut ensimmäistäkään varoitusta. Orvokki sai suoraan välttävä-arvosanan todistukseena, ilman varoitusta kuin salaman kirkkaalta taivaalta. Tämäkin kannattaa huomioida. Tai sitten; näin voi edetä myös: Kun työntekijä on niin inhottava ja ongelmainen, että käyttäytyy vain välttävästi, hänet voi laittaa heti lähtemään ja maksaa vaikkapa puolen vuoden palkan. Aivan sama, kunhan hänestä vain päästään eroon. Tavalla ei ole väliä, kunhan vain saadaan hänet pois. Näinhän sen pitäisi mennä.

Mutta Rääsyperässä mikään ei mennyt niinkuin Strömsössä. Huonosti käyttäytyvä Orvokki oli jättänyt heidät ja sanonut itse itsensä irti. Normaali ihminen ajattelee, että se olisi ollut ilosanoma Rääsyperälle, koska Orvokki käyttäytyikin niin huonosti. Hienoa, että päästiin eroon hänestä! Mutta ei. Rääsyperässä syntyi hirveä paniikki, kun Orvokki sanoi itsensä irti. Nythän kaikki asiakkaatkin siirtyvät hänen perässään kilpailijalle. Orvokkihan oli niin pidetty asiakkaiden keskuudessa. Asia oli hyvin vakava ja menetys oli niin suuri, että Orvokin on maksettava korvauksia 20.000,- Tässä oli taas joku ristiriita. Miksi Orvokin pitäisi maksaa korvauksia menetetyistä asiakkaista, sillä hänhän käyttäytyi niin huonosti, että ei kai kukaan nyt noin huonokäytöksisen välittäjän perään lähde? Orvokillehan olisi pitänyt maksaa, että Rääsyperä pääsisi hänestä eroon. Mitä Narsissi halusi? Mitä Rääsyperän johto halusi?

Soppa oli niin sekava ja se sai uusia outoja piirteitä sen mukaan miten Narsissin mieli muuttui. Orvokki oli lopen kyllästynyt tähän kiusaamiseen ja odotti haastetta käräjille. Nyt oli vihdoin aika selvittää nämä ristiriitaisuudet ja laittomuudet käräjillä. Orvokki odotteli ja odotteli ja Rääsyperässä vallitsi syvä hiljaisuus. Uho ja painostus olivat muuttuneet syväksi hiljaisuudeksi ja pakoiluksi.

 

http://www.asianajotoimistoviilo-vainio.fi/artikkelit/11-työsopimuksen-päättäminen/18-työtodistuksesta.html

 

Usein luullaan, ettei työnantaja saa kirjoittaa huonoa työtodistusta. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan työnantaja kertoo siinä oman käsityksensä työntekijän työtaidosta ja käytöksestä. Vaikka se olisi objektiivisesti ottaen väärä, ei työnantajaa voida kanteella velvoittaa muuttamaan käsitystään. Sen sijaan työntekijällä on oikeus vahingonkorvaukseen, mikäli virheellinen työtodistus aiheuttaa hänelle jotakin vahinkoa, esim. uuden työpaikan saanti estyisi tämän vuoksi. Korkein oikeus on vuonna 1987 todennut, että

”Työtodistukseen merkittävä arvolause käsittää työnantajan henkilökohtaisen arvioinnin työntekijän kysymyksessä olevasta ominaisuudesta. Sen vuoksi, vaikka arviointi todettaisiin virheelliseksi, työnantajaa ei voida vastoin tahtoaan velvoittaa antamaan toisen sisältöistä työtodistusta. Sitä vastoin työnantaja voidaan velvoittaa korvaamaan virheelliseksi todetusta arvioinnista työntekijälle aiheutunut vahinko.” (KKO 1987:68)

Arvioinnissa käytetään asteikkoa kiitettävä/hyvä/tyydyttävä/välttävä/heikko.

Erittäin harvoin näkee sellaisia työtodistuksia, joissa arvolauseena on edes tyydyttävä.

 Yllä oleva teksti on suora lainaus Asianajotoimisto Viilo & Vainion internetsivustolta. Sivuston osoite on tekstin alussa.

Aloitin tämän kirjoituksen suoralla lainauksella Asianajotoimisto Viilo & Vainion sivustolta. Tosiasioihin pohjautuva tieto työtodistuksesta on sivustolla esitetty selkeästi ja yksinkertaisesti.

Kun Orvokki oli irtisanoutunut työstään, hän ei ollut enää missään yhteydessä entiseen työpaikkaansa. Ainut kerta, jolloin hän soitti Vertti Lillukanvarrelle oli silloin, kun hän pyysi työtodistustaan, jota yritys ei automaattisesti lähettänyt hänelle. Muita yhteydenottoja ei tapahtunut, ei puhelimitse, sähköpostitse eikä fyysisellä käynnillä entiseen työpaikkaan. Tähänkin palaamme myöhemmin, kun käsittelen kiusaamisen eri muotoja. Työtodistusta ei pyynnöstä huolimatta tullut. Myös sihteerillä oli sama ongelma. Hänkin oli pyytänyt työtodistustaan irtisanoutumisensa jälkeen, mutta sitä ei lähetetty hänelle. Sihteeri käytti apunaan työsuojeluviranomaisia, jotka pyysivät työtodistusta virkateitse. Orvokkikin päätti tehdä niin, koska ei saanut sitä asiallisesti pyydettyään.

Orvokki täytti työsuojeluviranomaisen antaman lomakkeen ja siinä kysyttiin halusiko hän työtodistuksen arviolla vai ilman arviota. Orvokki oli saanut hyvää palautetta asiakkailtaan, käyttäytynyt asiallisesti työssään, ylittänyt tulostavoitteensa ja hankkinut suuren määrän uusia asiakkaita yritykselle, joten hän ajatteli, että arvio on varmasti oikeudenmukainen ja hän rastitti kohdan, että haluaa todistuksen arviolla. Toinen syy siihen oli se, että Orvokki halusi mielenkiinnosta testata, miten kostonhimoinen työnantaja suhtautuu arviopyyntöön, sillä hänellähän oli sotatilanne työnantajan kanssa, kun hän ei suostunut luovuttamaan itse hankkimaansa, omaa ja perheensä omaisuutta suosiolla, vaikka työnantaja vaati sitä itselleen oikeustoimien uhalla. Orvokki jotenkin aavisti, että työnantaja ei osaa erottaa asioita toisistaan ja näkee koko tilanteen yksipuolisesti suuren vihansa sumentamilla aivoillaan. Orvokki ei uskonut työnantajansa kykyihin erotella puurot ja vellit toisistaan. Suuri viha oli ottanut valllan työnantajan edustajista ja sumentanut heidän silmänsä ja ajattelukykynsä. Orvokki aavisti oikein.

Työtodistus tuli postissa ja siinä oli arvio. Orvokin aikaisemmissa työtodistuksissa oli työtaito poikkeuksetta ollut kiitettävä, samoin käytös. Nyt tuli jotain aivan muuta. Vertti Lillukanvarsi oli omakätisesti allekirjoittanut, että työtaito on hyvä ja käytös välttävä. Tämä arvio poikkesi todella paljon siitä, mitä Orvokki oli aiemmin saanut muista työpaikoistaan. Orvokki oli aina ylittänyt myyntitavoitteensa, tehnyt työnsä lakien ja eettisten sääntöjen mukaan, mutta työtaito ei ollut kiitettävä kuten aiemmin. Käyttäytyminen välttävä? Orvokki ei kiroillut, ei ollut kännissä tai krapulassa töissä, ei huutanut työtovereilleen, kohteli asiakkaitaan hyvin, oli erittäin suosittu asiakkaidensa keskuudessa, pyysi anteeksi, jos oli mielestään tehnyt tai sanonut jotain väärin, oli kohtelias jne. Sen sijaan hänen esimiehensä Narsissi huusi muutaman kerran puhelimeen Orvokille ja Harsokukalle :"V....u, V....u, V....u. Se on ottanut avaimet eikä vastaa, V....u, V.....u. " Kerran Orvokki sai tällaisen puhelun Narsissita ollessaan asioimassa oikeustalolla ja hänen vieressään oli iso joukko oikeustalon henkilökuntaa. Kiroilu kuului puhelimesta läpi ja Orvokki sanoi Narsissille, ettei voi puhua eikä kuunnella nyt. Silloinkin Narsissi kirosi sitä, että Harso on ottanut jotkut avaimet. Lopulta ne löytyivät Narsissin omasta käsilaukusta. Kiroilu kohdistui usein avaimiin, jotka olivat aina Narsissilla itsellään, joko autossa tai laukussa. Orvokki sensijaan ei kiroillut, koska kiroilu ei pääsääntöisesti kuulunut hänen tapoihinsa.

Orvokin käytös arvioitiin välttäväksi. Vertti Lillukanvarsi oli yksin allekirjoittanut arvion, vaikkei hän ollut tehnyt päivääkään töitä Orvokin kanssa. Jäljet johtivat jälleen sylttytehtaalle, jonka nimi oli Narsissi. Orvokki itse uskoi sen johtuvan siitä, että hän uskalsi kritisoida Narsissin mielettömyyksiä ja hurjia puheita. Orvokki piti aina huolen siitä, että sanoi kritiikkinsä asiallisesti, fiksusti. Asiat olivat asioita ja ihmiset ihmisiä. Narsissilla nämä kaksi käsitettä olivat sekaisin ja solmussa. Hänellä ei ollut taitoa erotella niitä. Kaikki liikkui hyvin henkilökohtaisella tasolla. Kaiken lisäksi Narsissin mielipiteitä ei saanut kyseenalaistaa, Narsissia vastaan ei saanut asettua millään tavalla. Hän halusi olla Jumalan asemassa. Yksi syy erään työntekijän savustamiseen oli se, että tämä ei totellut Narsissin määräyksiä. On totta, että esimiehen ohjeita pitää noudattaa, mutta mielettömiä ohjeita ei tarvitse noudattaa. Ei Orvokkikaan noudattanut mm. sitä Narsissin kieltoa, jossa hän kielsi vapaa-aikana tapahtuvan opiskelun, eikä montaa muutakaan Narsissin outoa ohjetta. Ja se ärsytti Narsissia. Narsissi suorastaan voi huonosti, jos häntä ei toteltu kaikessa, ihan kaikessa. Ne jotka eivät totelleet, ansaitsivat koston.

Kirjoituksen alussa olevaan lainaukseen peilaten, voimme todeta seuraavaa. Rääsyperän kosto oli oikeuskäytäntömme mukaan mahdollinen, koska väärästä lausumasta ei voi nostaa kannetta. Sitäpaitsi se on heidän mielipiteensä. Edelleen lukiessamme lainausta, voimme todeta, etä Vertti Lillukanvarsi on ottanut suuren taloudellisen riskin antaessaan väärän arvion. Mikäli Orvokin työnsaanti vaikeutuu tämän lausuman johtdosta, tulee Orvokki varmasti vaatimaan korvauksia entiseltä työnantajaltaan. Uskon, että juuri tämän riskin vuoksi työnantajat ovat hyvin varovaisia kirjoittaessaan arvioita työtodistuksiin. Sellaiset työnantajat, jotka ovat tehtäviensä tasalla ymmärtävät tämän toisin kuin Rääsyperän kostajat. Lainauksessa on myös maininta, että edes tyydyttävä arvosanaa ei käytetä juuri lainkaan. Rääsyperä ohitti välttävä-arvosanallaan tämänkin yleisen käytännön kirkkaasti. Jälleen kerran Rääsyperä kulki omaa vankkumatonta vihan tietään. Senkin voimme todeta, että Narsissi meni tässä halpaan. Orvokki teki testin pyytäessään arviota työtodistukseensa. Tämä oli hänelle tilaisuus testata sitä jatkuvatko viha, kosto, kiusaaminen sekä määrätietoinen koko Orvokin elämän ja tulevaisuuden tuhoamisyritys edelleen. Ne jatkuivat ja lisää oli tulossa. Mystillisimmät ja käsittämättömimmät asiat olivat vielä edessäpäin.