Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan.....Ja siinä samassa joutuivat firmojen pikkojoulujuhlatkin tänne kaukaiseen Pohjolaan, niin myös kiinteistönvälittäjä X:n työpaikalle. X pääsi nyt ensimmäistä kertaa viettämään aikaa hieman rennommissa tunnelmissa uusien työtovereittensa kanssa. Mikäs sen mukavampaa, vielä kun juhlat järjestettiin työpaikan kellarikerroksessa olevassa suurehkosssa sosiaalitilassa, joka oli jopa viihtyisä. Luvassa oli paljon hyvää syötävää, pientä ohjelmaa ja rentoa mukavaa yhdessäoloa. X valmistautui innolla tähän iloiseen tapahtumaan ja puki ylleen hieman juhlavamman asun. Illasta tulee varmaan miellyttävä ja ikimuistettava. X olikin oikeassa. Illan alkuosuus oli miellyttävä ja illan loppuosasta tuli todella ikimuistettava.

Ilta soljui rennossa pikkujoulutunnelmassa hyvän ruuan ja viinin merkeissä. Ennen puoltayötä suuri osa työtovereista hyvästeli muut ja he lähtivät koteihinsa. Juhliin jäivät X ja kaksi hänen naispuolista työtoveriaan. Kolmikko siemaili rauhallisesti viiniä, kunnes toinen työtovereista nosti yhden tuolin keskelle lattiaa ja komensi X:lle kovaäänisesti:" Sinä istut nyt tuohon!" X kysyi syytä, miksi hänen pitäisi siirtyä lattaille siirrtettyyn tuoliin. Työtoveri ei kommentoinut, vaan jatkoi kovaäänisesti, että sinä istut nyt tuohon. Toinen työtoveri yhtyi kehotukseen ja he ottivat X:ää käsistä kiinni ja taluttivat tuoliin. X uskoi, että kyseessä on jokin pikkujoululeikki, jokin hauska kepponen. Hän istui tuoliin ja työtoverit toivat salamannopeasti tuolit myös itselleen ja asettivat ne vinosti X:n tuolia vastaan aivan kiinni X:n tuoliin. Sitten tapahtuman aloittanut työtoveri sanoi: " Nyt puhutaan!" X kysyi, että puhutaan, mutta mistä? Työtoveri toisti: "Nyt puhutaan!"

Sen jälkeen työtoverit esittivät mm. seuraavia kysymyksiä, joihin X vastaili. "Onko sinulla jokin sairaus, esim ADHD vai mikä sinulla on?" X mietti vastausta ja kertoi, että ei usko, koska mitään diagnoosia ei ole, eikä sellaista ole koskaan edes epäilty. Työtoverit suolsivat epämiellyttäviä kysymyksiä ja X vastaili ja pysyi rauhallisena. Uhkailusävytteiseen keskusteluun sisältyi myös määräys: " Sinä ajat meidät molemmat kotiin! Sinä ajat meidät, etkö ymmärrä." X ei missään tapauksessa ollut ajokuntoinen. Yksi kysymys oli mm. "Sairastatko sinä skitsofreniaa vai mitä sinä sairastat?" X mietti vastausta ja sanoi:" En usko. Diagnoosia ei ole eikä skitsofreniaa ole edes epäilty koskaan. Kaiken lisäksi sitä ei esiinny lainkaan sukuhistoriassani ja tietämykseni mukaan se on perinnöllinen sairaus joten vastaukseni on kieltävä eli en sairasta. Myös X:n ulkoinen olemus sai osakseen negatiivista kritiikkiä tässä keskustelussa. Kysymykset ja painostus jatkuivat niin kauan, että X alkoi tuntea olonsa uhatuksi. X:llä oli tarve käydä wc:ssä ja hän yritti usean kerran nousta ja lähteä, mutta joka kerta työtoverit nousivat tuolistaan molemmilta puolita ja painoivat X:n olkapäistä takaisin tuoliin istumaan. Tämä tapahtui useamman kerran ja se huolestutti hyvin paljon X:ää. Turvatoimena X laittoi kätensä taskuun ja totesi, että hänellä on siellä kännykkä. X mietti, missä kohdissa numerot 1 ja 2 mahtoivat olla, sillä tilanne oli sen verran ahdistava ja väkivaltainen, että X varautui soittamaan hätänumeroon tarvittaessa.

Lopulta X otti peliin mukaan hieman oveluutta ja sanoi:" Ei tämä ole kivaa, jos ei ole mitään juotavaa. Meillä on viinikanistereita, juotteko punaista vai valkoista niin tuon samalla teillekin?" Työtoverit tilasivat punaviiniä ja X meni toiseen huoneesaan noutamaan viiniä. Hän otti kengät jalastaan ja kiirehti sukkasillaan salaa rappuset ylös yläkertaan ja sieltä nopeasti ulos. Tilanne oli niin pelottava, että X puki kengät jalkaansa vasta ulkona pakkasessa. X:n ainoa tavoite oli päästä pois, paeta.

Jälkeenpäin ajateltuna X kokee joutuneensa vapaudenriiston ja pakottamisen kohteeksi. Työtoverit loukkasivat X:n koskemattomuutta. Olkapäistä tuoliin istumaan painamisellakin on oma juridinen terminsä. En lähde sen enempää termittämään, koska en ole juristi, mutta tunsin oloni pahoinpidellyksi, riistetyksi ja itsemääräämisoikeudeltani loukatuksi.

....Oi murheita muistaa ken vois laulajan....

(Otsikko ja vinotekstillä kirjoitetut lauseet ovat lainauksia Sylvian joululaulusta)