Auttaminen on mukavaa ja positiivista toimintaa. Pienessä työyhteisössä ja työtiimissä toisen auttamisen on oltava osa normaalia työskentelyä. "Ryhmä on niin vahva kuin sen heikoin lenkki on" sanonta pitää paikkansa. Tiimin kaikki jäsenet ovat vastuussa sitä, että asiat sujuvat oikein ja ammattitaitoisesti ja asiakkaat voivat tuntea, että heidän kotinsa myynti on osaavissa käsissä. Juridisesti vastuu kiinteistönvälityksessä tosin kuuluu vastaavalle hoitajalle eli tässä tapauksessa Narsissille, mutta henkisesti ja yrityksen maineen kannalta jokaisen on järkevää ja vastuuntuntoista kertoa kollegalle, jos jokin asia on menossa väärään suuntaan. Kiinteistönvälittäjän työ on samanlaista kuin yrittäjän. Palkka on provisiopalkkaus eikä kenelläkään kiinteistönvälittäjällä ole varaa olla maineeltaan onnettomassa tiimissä. Nimenomaan, ei ole varaa panostaa ammattitaidottomaan tiimiin ja sen takia virheistä ja osaamattomuudesta on voitava puhua ääneen tiimin sisällä, rakentavasti ja virheistä oppien. Virheet on myös korjattava heti. Niitä ei ole varaa tehdä liian usein. Näin Orvokki tämän näki, mutta kuinkas sitten kävikään?

Ensimmäinen auttamistilanne liittyy edelliseen artikkeliin ja samalla palaamme hiukan siihen liittyvään aiheeseen. Orvokki oli eräänä iltana yksin toimistossa ja poislähdön yhteydessä hän teki jotain väärin aktivoidessaan hälytysjärjestelmää. Hänen oli purettava väärä aktivointi ja aloitettava homma uudelleen alusta. Hän ei osannut purkamista ulkomuistista ja tiesi, että työpaikalla oli töihin liittyvä yleismappi, josta löytyisi neuvoja näiden tilanteiden varalle. Yleismapppia säilytettiin Narsissin avohyllyssä. Orvokki nappasi mapin ja selaili sitä. Siellä oli kaikenlaista arkeen liittyvää materiaalia, mutta yllättäen mapissa oli melkein tyhjä A4-paperiarkki. Keskelle arkkia oli kirjoitettu käsin vinosti kulmasta kulmaan Tapaus Etunimi Sukunimi. Käsiala oli Narsissin käsialaa ja nimi oli entisen työntekijän. Tuntui oudolta, että ihminen oli muuttunut tapaukseksi. Orvokki etsi edelleen hälytysjärjestelmän ohjeita ja näki seuraavalla sivulla tyrmistyttävän otsikon. Hän mittaili paperipinoa ja selasi nopeasti tapauksen läpi. Seuraavana olivat vuorossa entisten ja nykyisten työntekijöiden sairaslomatodistukset ja jokunen työtodistus. Vielä oli jotain muuta ja vasta sen jälkeen Orvokki löysi ohjeet, joita hän tarvitsi omaan työhönsä.

Orvokki mietti, että ei tämä näin voi olla. Monen ihmisen arkaluontoiset tiedot pyörivät mapissa, joka oli jokaisen työntekijän käytössä oleva työmappi. Hän päättikin kertoa Narsissille, että tällaiset tiedot olisi säilytettävä lukitussa tilassa. Ja Orvokki kertoi, ystävällisesti, rakentavasti ja tarkoituksenaan auttaa Narsissia, joka kuunteli silmät puoliksi avoinna, Orvokkia ilmeettömästi tuijottaen, huulet alaspäin roikkuvina ja pää takakenoon käännettynä. Orvokki sanoi senkin, että lakikin vaatii toisenlaista säilytystä vedoten säännöksiin arkaluontoisista henkilötiedoista ja tietoturvasta. Orvokki kertoi ja kuvitteli, että asia korjaantuisi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Narsissi ei koskaan noteerannut muiden sanomisia, koska hän uskoi aina itse olevansa oikeassa. Muutosta ei tullut, meni puoli vuotta ja vuosikin oli tulossa täyteen ja arkaluontoiset tiedot olivat edelleen mapissa ja mappi oli avohyllyssä. Orvokki oli sanonut asiasta myös Narsissin esimiehelle Rääsyperälle, mutta asia ei muuttunut miksikään. Lopulta Orvokki kertoi tämän Lentävähyönteinen Oy:n konsultille, joka lupasi ilmoittaa asiasta. Sitten yhtenä päivänä mappi oli siirtynyt lukittuun kaappiin. Tässä ensimmäinen asia, jossa Orvokki tarjosi apuaan ja ammattitaitoaan Narsissille, mutta apu ei kelvannut. Tarkemmin ajatellen Orvokin apu ei kelvannut koskaan muulloinkaan.

Orvokkia mietitytti myös entisen kollegan muuttuminen tapaukseksi. Tunnelma muistutti poliisitoimen työskentelyä. Rikollisistahan usein puhutaan ilmaisulla tapaus se ja se. Orvokki kysyi heiltä, jotka olivat työskennelleet aiemmin tapauksen kanssa, että mistä on kysymys. Muut sanoivat, että Narsissi ei voinut sietää "tapausta" ja väitti, että hän ei totellut Narsissin määräyksiä. He myös tarkensivat, että kysymys oli sentyyppisistä asioista, että "tapaus" oli istunut kahvitauolla pitempään kuin Narsissin sallimat 10 minuuttia ja joskus perjantaina lähtenyt pois toimistosta kolmen aikoihin. Narsissi oli seurannut kellosta "tapauksen" kahvituntien pituutta ja puhissut vihaisena aina kun kymmenen minuuttia oli ylittynyt. Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa, että kiinteistönvälittäjillä ei ole työaikaa eikä kiinteää palkkaa, joten 10 minuutin kahvitauko on oikeassa kiinteistönvälitysliikkeessä sellainen asia jota ei edes ole. Sille naurettaisiin aidossa kiinteistönvälitysliikkeessä. Narsissi laski minuutteja ja työtunteja. Tämä on asia, joka vaatii oman artikkelin ja palaamme siihen myöhemmin. Narsissi valvoi päivittäin tunteja ja minuutteja. Se oli hänelle kuin pakkomielle.  Työnteko Narsissin kanssa oli paradoksaalista, sääntöjä syntyi sitä mukaa kun eri tilanteitakin.

Toinen avunantotilanne syntyi keskustelusta, joka koski käsirahan ottamista. Narsissi puhui oman suosikkivälittäjänsä kanssa, että kun se käsiraha on pakko ottaa vastaan, minkäs teet siinä? Orvokki osallistui keskusteluun ja sanoi, että käsirahaa ei ole pakko ottaa vastaan. Molemmat, Narsissi ja hänen suosikkivälittäjänsä sanoivat yhteen ääneen Narsissin johdolla, että tietenkin se on pakko ottaa, koska toimeksiantosopimuksessa lukee, että käsiraha pitää ottaa, jos joku sitä tarjoaa. Orvokki selitti, että toimeksiannossa lukee, että välittäjällä on oikeus ottaa käsiraha vastaan ja samoin asia on ilmaistu myös lakipykälissä. Narsissi ja kollega naurahtivat: "No niin, siinähän se on sanottu, että se pitää ottaa". Orvokki mietti, että voisiko tämän vääntää rautalangasta, soittaa pianolla, laulaa, piirtää tai ilmaista jollain muulla tavalla, jotta viesti saavuttaisi vastaanottajan. Orvokki yritti vielä sanallisesti: "Puhutaan oikeuksista ja velvollisuuksista. Jos käsiraha olisi pakko ottaa vastaan, ohjeistuksessa pitäisi lukea, että välittäjällä on velvollisuus ottaa käsiraha vastaan. Nyt kun tässä lukee, että on oikeus ottaa, tarkoittaa se nimenomaan oikeutta toiminnan suorittamiseen, ei velvollisuutta. Oikeus on vapaaehtoinen ja harkinnanvarainen, velvollisuuteen sisältyy ehdottomuus eli niin on toimittava." Narsissi otti esiin omituisia esimerkkejä siitä, että minkäs teet, kun joku väkisin työtää käsirahan taskuusi. Orvokki vastasi tyynesti, että kukaan asiakas ei tule niin lähelle häntä, että pääsisi käsiksi hänen taskuilleen. Keskustelu ei enää ollut tästä maailmasta. Ei, Orvokki ei osannut selittää asiaa niin, että yhteinen kieli olisi löytynyt. Asia päättyi siihen, että esimies sanoi: "Käsiraha on aina pakko ottaa",  ja Orvokki sanoi, että hänen ei ainakaan ole pakko sitä ottaa vastaan ja hän noudttaa lakia. Tämäkin tilanne oli Narsissille Orvokin niskurointia ja esimiehen vastustamista. Orvokki oli hankala alainen Narsissin mielestä ja joutui yhä enemmän Narsissin erityistarkkailuun.

Kolmas auttamistilanne liittyi osakehuoneistojen lainaosuuksien verokohteluun. Orvokki teki kaupan asunnosta, johon oli juuri tehty putkiremontti ja siinä oli näin ollen suuri laina-osuus. Orvokki ohjeisti ostajia ottamaan lainaosuuden itselleen ja tekemään kaupan asunnon myyntihinnalla, sillä silloin varainsiirtoverossa säästyisi sievoinen summa. Tämä tapahtui ennen vuoden 2013 lakimuutosta, jonka jälkeen myös lainaosuudesta maksetaan varainsiirtovero. Kun kapantekopaperit olivat valmiina, sanoi Narsissi, että lainaosuudesta on ehdottomasti maksettava varainsiirtovero. Orvokki sanoi, että ei tarvitse. Taphtumat sijoittuivat vuodelle 2010, jolloin uusi laki ei vielä ollut voimassa. Koska Narsissi ei antanut periksi, soitti Orvokki verohallinnon palvelunumeroon ja hänet yhdistettiin asiantuntija Max Lappalaiselle, joka viittasi samaan verohallituksen ohjeeseen, jonka Orvokki itsekin olin lukenut ja siinä oli selkeästi ohjeistettu, että varainsiirtoveroa ei silloin tarvinnut maksaa laina-osuuksista. Orvokki sanoi Narsissille toimineensa verohallituksen Max Lappalaisen ohjeiden mukaan ja kertoi, että oli soittanut hänelle. Silloin Narsissi raivostui ja alkoi huutamaan tuimana: " Mikä Max Lappalainen? Miksi se sanoo väärin? Anna heti Max Lappalaisen numero, niin soitan sille ja sanon sille! Sanon sille, mikä on oikein!"  Orvokki ei antanut numeroa, koska halusi suojella työnantajansa yritystä ja välttää kiihtyneen esimieheni soiton asiantuntijalle. Narsissille ei merkinnyt mitään verohallinnon kirjallinen ohjeistus. Hän ei ehkä osannut tulkita sitä. Se oli mahdollisesti liian vaikeaselkoista tekstiä hänelle. Sitten Narsissi huusi:" Olen oikeassa, koska kiinteistönvälittäjä Rannikkokin otti lainaosuudesta varainsiirtoveron omassa asuntokaupassani. Väitätkö sinä Orvokki, että täällä on aina tehty varainsiirtoverot väärin, kun lainaosuudesta on maksettu vero?" Orvokki vastasi, että hän ei väitä mitään, mutta jos varainsiirtovero on maksettu lainaosuuksista, on toimittu verohallituksen ohjeen vastaisesti ja silloin asiakkilta on veloitettu veroa väärin perustein. Silloinhan ei ole tehty oikein.

Orvokki piti päiväkirjaa työelämän oudoista tapahtumista. Tämän päivän kohdalla hänellä oli merkintä: "Miten minä voisinkaan sopeutua tällaiseen ympäristöön?" Orvokki pohti työpaikan vaihtoa, mutta siitäkin Narsissi vihjaili, että se tulisi kalliiksi Orvokille. Ja Narsissi oli oikeassa. Työpaikan vaihto myöhemmin tuli kalliiksi ja sen hintana oli sairaalaresissu ja pysyvä terveyshaitta. Taloudellisen menetyksen pelasti osaava lakimies.