Kun työpaikalla on epäpätevä johto, joka sallii kiusaamisen ja kun kaikki mahdollinen on yritetty tilanteen korjaamiseksi, eivätkä asiat kuitenkaan muutu, jää ainoaksi vaihtoehdoksi pakeneminen työpaikasta. Orvokin tapauksessa kuusi työterveyden asiantuntijaa suosittelivat työpaikan vaihtoa. Asian piti olla mahdollisimman yksinkertainen, mutta todellisuus oli suunnitelmia karmeampaa kuten edellisestä kirjoituksesta voi lukea.

Oikeastaan kiusaaminen muuttui raadollisemmaksi ja rikollisemmaksi, sillä röyhkeä vaatimus 20.000,- euron maksamisesta oli Orvokin mielestä verrattavissa ryöstöön. Hänen omaisuuttaan, sitä, minkä hän oli omalla työllään ansainnut ja josta hän oli maksanut verot ja muut lakisääteiset maksunsa, vaadittiin häneltä uhkailemalla takaisin. Tilanne oli absurdi ja kuin suoraan kauhuelokuvasta. Orvokki otti yhteyttä Avin työsuojelun vastuualueelle, mutta sieltä sanottiin, että asia ei kuulu heille, koska työsuhdetta ei enää ole. Oliko tämä laskelmoitua? Oliko rankimmanlaatuisen kiusaamisen ajoittaminen työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan tietoisesti suunniteltu, koska uhri on silloin ilman työsuojelun turvaa? Olisi mielenkiintoista tietää vastaus näihin kysymyksiin ja myös siihen, mikä on se voima, joka saa suuren työnantajan edustajien mielen niin pimeäksi, että he aloittavat terveyttä vaarantavan uhkailun ja kiusaamisen. Mikä saa työnantajan leikkimään ihmisten hengellä? Ymmärtävätkö he, mitä he tekevät saattaessaan työntekijän hengen ja terveyden vaaraan laittomilla uhkauksillaan?

Orvokki palkkasi juristin, sihteeri palkkasi toisen juristin ja myös eri yrityksestä, Hell´s Kitcheniasta irtisanoutunut välittäjä palkkasi oman juristinsa. Orvokin ja sihteerin juristit aloittivat pitkään kestäneen kirjeenvaihdon Rääsyperän ylimmän lakiräätälin, Taimi Tuomiopäivän kanssa. Suuri osa Taimin työpäivistä kuluikin näiden asioiden selvittämiseen sen sijaan, että hän olisi suunnannut energiansa tuottavaan työhön. Orvokki sai tänä aikana järjestyksessä toisen Rääsyperän konsernia edustaneen johtohenkilön eli Taimi Tuomiopäivän omilla allekirjoituksillaan varustettuja asiakirjoja. Ne sisälsivät perättömiä väitteitä ja myös niistä tuli olennainen ja tärkeä osa mahdollisia todisteita, joita tarvittaisiin, mikäli Rääsyperän älyköt toteuttaisivat uhkauksensa, joka oli se, että he eivät luovu vaatimuksestaan ja ovat päättäneet hakea rahat Orvokilta vaikka oikeusteitse. Orvokki puolestaan ilmoitti lakimiehensä välityksellä, että hän tulee tarvittaessa puolustamaan oikeuksiaan oikeudessa. Orvokki oli täydessä valmiudessa oikeusprosessiin ja odotti sitä.

Lakimiesten kirjeenvaihto sujui nytkähdellen. Orvokin juristi oli tarkka siitä, että vastaukset kirjeisiin lähetettiin suhteellisen nopeasti, mutta Rääsyperän vastaukset venyivät ja venyivät eikä voida sanoa, että he olisivat vastanneet kohtuullisessa ajassa. Orvokin lakimies joutui usein pyytämään vastausta. Outoa, uhoajat ja asian vireille laittaneet venyttivät vastauksiaan. Orvokki vaati toimintaa. Koska tähän on lähdetty, niin nyt sitten mennään ja hoidetaan asiat kuntoon. Sihteerillä ja hänen juristillaan oli sama ongelma. Rääsyperä jätti asiat kuin ilmaan. Uhkauksia ja valheita oli lauottu enemmän kuin laki sallii ja sitten sen jälkeen vetäydyttiin syvään hiljaisuuteen. Asianajajilla on ohjeet, joissa heiltä edellytetään asioiden hoitamista kohtuullisessa ajassa. Rääsyperä oli hiljentynyt ja Orvokin ja sihteerin juristit vaativat vastauksia.

Taimi Tuomiopäivän kirjeissä oli vääriä väittämiä ja jopa sellaisia asioita, joilla hän kumosi aiempia väitteitään. Taimi kirjoitti asioista, jotka liittyivät päivittäiseen työhön, eikä hän voinut tietää asioiden oikeata laitaa, koska oli satojen kilometrien päässä ja tuskin oli edes tavannut Orvokkia. Ainut päätelmä tästä oli se, että lähiesimies Narsissi oli valehdellut Taimille asiat ja Taimi oli uskonut Narsissia. Orvokki ihmetteli, sillä Taimi Tuomiopäivä vahvisti omalla allekirjoituksellaan väittämänsä. Väittämät, jotka olivat perättömiä.

Tässä vaiheessa on syytä kertoa, että siitä Rääsyperän toimipisteestä, jossa Orvokki toimi, oli lähtenyt 5 työntekijää 4-5 vuoden aikana, jolloin se oli ollut toiminnassa. Lyhin työsuhde kesti kolme viikkoa ja kaveri lähti, koska ei sopeutunut hulluuteen. Seuraava lähtijä piti liian pitkiä kahvitaukoja ja sai Narsissin syvät vihat niskaansa ja joutui sen takia lähtemään. Sihteeri lähti, koska ei voinut hyvin Narsissin lähellä ja neljäntenä lähti Orvokki. Kaikista kolmesta ensimmäisenä lähteneestä Narsissi oli Orvokille sanonut, siis jokaisesta lähtijästä oli sanonut näin:"On se vaan hyvä kun lähti. Eihän se sopeutunut tänne meille."

Ei siis ollut lainkaan yllätys, että Orvokki sai saman sopeutumattomuustuomion. Se oli kirjoitettuna kirjeenvaihdon aikana yhteen kirjeeseen. Taimi Tuomiopäivä väitti, että Orvokki ei ole saanut epäasiallista kohtelua Narsissilta, vaan kaikki ongelmat ovat johtuneet Orvokin sopeutumattomuudesta työyhteisöön ja sen vaatimuksiin. Tarkemmin ajatellen tuo saattaa olla jopa totta. Orvokki oli sopeutumaton. Hän ei sopeutunut siihen, että työnantaja valvoi vapaa-ajan harrastuksia, ei siihen, että Narsissi teki työntekijöistä lääketieteellisiä diagnooseja, ei siihen, että Narsissi muisti aina kostaa, ei siihen, että Narsissi kertoi epätodellisia kertomuksia siitä, miten suomalaisissa vanhaikodeissa listitään vanhuksia. Ei, ei, ei. Ei Orvokki sopeutunut tähän. Tämä oli aivan totta. Orvokin lisäksi Narsissin tiimissä oli kolme entistä sopeutumatonta työntekijää. Orvokki mietti, ovatko rekrytoinnit epäonnistuneet, kun samaan pieneen yksikköön rekrytoidaan vain sopeutumattomia ihmisiä. On huono tuuri, todella huono säkä Narsissin rekrytoinneissa. Mitähän tuolle asialle pitäisi tehdä? Onnistuvaisitko rekrytoinnit paremmin, jos Narsissi katsoisi peiliin ja miettisi omaa käytöstään tai vaikkapa ymmärtäisi itse lähteä pois?

Nyt Orvokilla oli kahden henkilön allekirjoittamat asiakirjat tästä hulluudesta. Kalle Kaktuksenpiikki ja Taimi Tuomiopäivä olivat molemmat vetäneet puumerkkinsä papereihin, jotka ovat Orvokin hallussa. Taimin paperit näyttävät siltä, että näppäimistön ja aivojen välinen yhteys on ajoittain ollut poikki. Papereissa on asioita, jotka suorastaan kumoavat toisensa tai antavat Orvokille arvokasta tietoa ja todistusaineistoa heitä itseään vastaan. Vai oliko Taimilla vain kiire ja kirjeet tulivat tehdyiksi hutiloimalla. Vai eikö Taimi mahdollisesti osannut hoitaa tätä keissiä? Jollain tavalla huolimattomasti tätä asiaa oli lähdetty viemään eteenpäin. Seuraavissa kirjoituksissa on luvassa lisää sähläystä ja omaan pussiin puhumista. Orvokki sai tämän jälkeen vielä kaksi arvokasta dokumenttia, allekirjoittajina Vertti Lillukanvarsi ja Rauha Palmu.