Välitysliikkeiden tulostiedot ovat julkisia ja ne löytyvät tarvittaessa jokaisen luettavaksi. Yleisesti ottaen välityspalkkiot ovat  pienentyneet viime vuosien aikana, toisilta enemmän ja toisilta vähemmän. Joissakin välitysliikkeissä palkkiot ovat jopa nousseet, mutta palkkioiden laskiessa, voi yrityksillä alkaa henkiinjäämiskamppailu. Rahaa on saatava, tappiot on paikattava, mutta miten?

Orvokki teki työtään suhteellisen pienellä paikkakunnalla, mutta siitä huolimatta sen saman vuoden aikana, jolloin häneltä vaadittiin 20.000, - euroa, saivat kaksi muuta alalla ollutta, normaalisti työpaikkaansa vaihtanutta työntekijää samanlaisen kiristyskirjeen. Mistä on kysymys? Paikataanko yritysten tappiollisia tulosta pitkiä työpäiviä tehneiden naisten lompakosta? Onko tämä tahallista kiusantekoa, tarkoituksellista pienen harmin aiheuttamista, sellaisen harmin, jota erehdyksessä annostellaan rohkeasti kuolettavana yliannoksena? Voiko kiinteistönvälitystyönantaja olla aidosti "bona fide", vilpittömässä mielessä ja hyvässä uskossa pihalla kuin lumiukko kansalaisten perustuslakiin perustuvista oikeuksista vai mistä on kysymys? Kiinteistönvälitystoiminta on tiukasti lakiin perustuvaa toimintaa. Lain ja liiketoiminnan yhteys on saumatonta, ne ovat ikäänkuin liimattu toisiinsa. Näiden tosiasioiden valossa on vaikea ajatella, että rahavaatimukset perustuisivat tietämättömyyteen. Pelastaisiko tietämättömyyteen vetoaminen yrityksen, jonka liiketoiminta perustuu lakien noudattamiseen ja jossa tiedon hakeminen lakikirjasta on arkipäivän rutiinia? Ei, tietämättömyys ei pelasta yritystä, jonka toiminta perustuu lakien noudattamiseen. Siihen on turha vedota.

Toinen maksuvaadeuhkakirjeen saaneista oli Orvokin työtoveri, sihteeri, joka oli vaihtanut työpaikkaa jo kuukausia aiemmin. Hän sai puolen vuoden kuluttua kirjatun kirjeen, jossa vaadittiin 20.000,- euroa ilmoitetulle tilille n viikon kuluessa. Hänen kirjeessään oli samanlaisia seikkoja, jotka Orvokki koki vainoamiseksi. Sihteerin kirjeessä luki, että lakiräätälit olivat tarkistaneet ja hänen tietonsa löytyivät AVI:n rekisteristä, josta selvisi, että hän on uudessa työssään toimipaikan vastaava. Taas kerran on todettava; Koska hän toimi vastaavana uudessa työssään, on aivan oikeaoppista, että hänen tietonsa löytyvät AVI:n rekisteristä. Tietenkin. Miksi tämäkin asia oli niin kummallinen Rääsyperän lakiräätäleille? Heidän entinen sihteerinsä eli aivan normaalia suomalaisen naisen elämää. Hän teki työtä ansaitakseen toimeentulonsa. Sitä ei olisi saanut tehdä. Sen kielsivät Rääsyperän lakiräätälit ja heidän tulkintansa mukaan hänen olisi pitänyt elää puoli vuotta veronmaksajien kustantamalla työttömyyspäivärahalla. Lakiräätälit siis kielsivät myös sihteeriltä työnteon sillä ammattialalla, johon hän oli kouluttautunut.

Kolmas uhkauskirje tuli välittäjälle, joka vaihtoi työpaikkaansa ja lähti pois Hell´s Kitchenian asuntovälityksestä. Hänkin sai työpaikan vaihdon jälkeen kirjeen, jossa vaadittiin 20.000,- euron maksamista entiselle työnantajalle. Tässäkin tapauksessa välittäjä teki vain sitä, minkä perustuslaki hänelle turvaa. Hän hankki toimeentulon itselleen ja alaikäiselle lapselleen. Tämän Hell´s Kitchenia yritti estää. Tässäkin tapauksessa kiinteistönvälittäjää oli ensin seurattu ja vakoiltu. Hänenkin kirjeessään luki jotain siitä, että hän on pitänyt asuntoesittelyjä siellä ja siellä. Jälleen kerran. Henkilö, jonka ammatti on kiinteistönvälittäjä, pitää aivan varmasti asuntoesittelyjä. Se, jos joku, on hänen työtänsä. Tässäkin tapauksessa entisen työnantajan valvonta kohdistui toimintaan, joka on luonnollista ja kuuluu itsestäänselvyytenä siihen ammattialaan, jolla tämäkin välittäjä on päättänyt hankkia toimeentulonsa itselleen ja lapselleen, jonka yksinhuoltaja hän on.

Mopo on nyt lähtenyt joidenkin välitysliikkeiden käsistä. Röyhkeys, kiusaaminen, terveyden vaarantaminen ja häirintä on riistäytynyt käsistä. Näinhän suomalainen työelämä ei voi toimia. Tällaiset asiat eivät ole liikesalaisuuksia, päinvastoin ne on tuotava avoimesti julki. Jokaisen on vastattava huutonsa. Työnantajien on huomioitava se, että kaiken, mitä työpaikalla tapahtuu on kestettävä päivänvaloa. Asiat, jotka eivät ole liikesalaisuuksia eivätkä koske asiakkaiden luottamuksellisia tietoja ovat asioita, joissa ei saa olla mitään salattavaa, ei mitään hämärää. Viisas työnantaja toimiikin siten, ettei jatkossa ole mitään hävettävää ja pelattävää. Pörssiyhtiöt julkaisevat vuosikertomuksissaan henkilöstöään koskevia asioita, kuten johtamismenetelmiä, strategioita, arvojaan siitä, miten henkilöstöä kohdellaan. Henkilöstön kohteleminen, tarkemmin sanottuna tapa, jolla henkilöstöä kohdellaan, ei ole liikesalaisuus.

Hieno asia on se, että suurin osa kiinteistönvälitysliikkeistä tietää, että nämä rahankiristyskirjeet entisiltä työntekijöiltä ovat laittomia. Orvokki teki satunnaisotannalla tutkimuksen Suomessa ja soitteli kiinteistönvälitysliikkeisiin ja kysyi tästä 20.000,- euron käytännöstä. Haastateltavat yllättyivät, olivat kauhuissaan ja ihmeisssän ja sanoivat, että heidän yrityksessään ei tätä käytäntöä ole missään tapauksessa. Nämä yritykset, jotka kuvittelivat saavansa helppoa rahaa, ovat onneksi vähemmistö, mutta tämä vähemmistö pilaa koko alan maineen ainakin silloin, kun näitä mätämunia osuu samalle pienelle paikkakunnalle enemmän kuin yksi. Konkreettinen esimerkki on tässä. Jos yrityksen tulos on 18.000,- euroa miinuksella, nostaisi entiseltä työntekijältä uhkaamalla riistetty 20.000,- tuloksen 2.000,- euroa plussalle. Jos yksinhuoltajaäiti olisi erehtynyt maksamaan vaaditun summan, olisi hänen henkilökohtainen rahapanostuksensa kääntänyt tuloksen plussalle.  Tarvitaan tietenkin äärimmäinen annos häikäilemättömyyttä, röyhkeyttä ja itsekkyyttä, että yritys lähtee tälle tielle, mutta ahneuden voima saa työnantajat tekemään vaikka mitä omasta imagostaan välittämättä.

Orvokki kävi tänään säännöllisessä rutiinitarkastuksessa liittyen uhkauskirjeen aiheuttamaan terveyshaittaan. Julkisen terveydenhuollon tilanne on järkyttävä, laboratorioon jonotti 50 ihmistä, lääkärjono on 73 päivää, akuuttihoitoon pääsee 2-3 viikon kuluessa. Rääsyperän kiusaamisleikin seurauksena Orvokkikin on tänä päivänä omalta osaltaan rasittamassa julkista terveydenhuoltoa. Vuotuinen Orvokin hoitamiseen kuluva summa on huikea, olihan kahdeksan päivän sairaalahoito jo yksinään summa, johon kuluivat yhden n. 30.000,- ansaitsevan veronmaksajan kaikki vuoden aikana maksetut verot. Käsittämätöntä, että tämä on Suomessa mahdollista. Kaiken lisäksi Orvokki oli aikaisemmin hyvä veronmaksaja. Nyt hän on saamapuolella. Hänen sairautensa hoito aiheuttaa päivittäin suuria kuluja julkiselle terveydenhuollolle ja sairausvakuutukselle. Niinpä, nämä asiat eivät voi,  eivätkä saa olla liikesalaisuuksia, koska jokainen veronmaksaja maksaa laskua, joka näistä karkeloista aiheutuu. Veronmaksajilla on oikeus tietää, mihin heidän maksamansa verorahat käytetään ja mistä suuret kulut aiheutuvat.