http://www.asianajotoimistoviilo-vainio.fi/artikkelit/11-työsopimuksen-päättäminen/18-työtodistuksesta.html

 

Usein luullaan, ettei työnantaja saa kirjoittaa huonoa työtodistusta. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan työnantaja kertoo siinä oman käsityksensä työntekijän työtaidosta ja käytöksestä. Vaikka se olisi objektiivisesti ottaen väärä, ei työnantajaa voida kanteella velvoittaa muuttamaan käsitystään. Sen sijaan työntekijällä on oikeus vahingonkorvaukseen, mikäli virheellinen työtodistus aiheuttaa hänelle jotakin vahinkoa, esim. uuden työpaikan saanti estyisi tämän vuoksi. Korkein oikeus on vuonna 1987 todennut, että

”Työtodistukseen merkittävä arvolause käsittää työnantajan henkilökohtaisen arvioinnin työntekijän kysymyksessä olevasta ominaisuudesta. Sen vuoksi, vaikka arviointi todettaisiin virheelliseksi, työnantajaa ei voida vastoin tahtoaan velvoittaa antamaan toisen sisältöistä työtodistusta. Sitä vastoin työnantaja voidaan velvoittaa korvaamaan virheelliseksi todetusta arvioinnista työntekijälle aiheutunut vahinko.” (KKO 1987:68)

Arvioinnissa käytetään asteikkoa kiitettävä/hyvä/tyydyttävä/välttävä/heikko.

Erittäin harvoin näkee sellaisia työtodistuksia, joissa arvolauseena on edes tyydyttävä.

 Yllä oleva teksti on suora lainaus Asianajotoimisto Viilo & Vainion internetsivustolta. Sivuston osoite on tekstin alussa.

Aloitin tämän kirjoituksen suoralla lainauksella Asianajotoimisto Viilo & Vainion sivustolta. Tosiasioihin pohjautuva tieto työtodistuksesta on sivustolla esitetty selkeästi ja yksinkertaisesti.

Kun Orvokki oli irtisanoutunut työstään, hän ei ollut enää missään yhteydessä entiseen työpaikkaansa. Ainut kerta, jolloin hän soitti Vertti Lillukanvarrelle oli silloin, kun hän pyysi työtodistustaan, jota yritys ei automaattisesti lähettänyt hänelle. Muita yhteydenottoja ei tapahtunut, ei puhelimitse, sähköpostitse eikä fyysisellä käynnillä entiseen työpaikkaan. Tähänkin palaamme myöhemmin, kun käsittelen kiusaamisen eri muotoja. Työtodistusta ei pyynnöstä huolimatta tullut. Myös sihteerillä oli sama ongelma. Hänkin oli pyytänyt työtodistustaan irtisanoutumisensa jälkeen, mutta sitä ei lähetetty hänelle. Sihteeri käytti apunaan työsuojeluviranomaisia, jotka pyysivät työtodistusta virkateitse. Orvokkikin päätti tehdä niin, koska ei saanut sitä asiallisesti pyydettyään.

Orvokki täytti työsuojeluviranomaisen antaman lomakkeen ja siinä kysyttiin halusiko hän työtodistuksen arviolla vai ilman arviota. Orvokki oli saanut hyvää palautetta asiakkailtaan, käyttäytynyt asiallisesti työssään, ylittänyt tulostavoitteensa ja hankkinut suuren määrän uusia asiakkaita yritykselle, joten hän ajatteli, että arvio on varmasti oikeudenmukainen ja hän rastitti kohdan, että haluaa todistuksen arviolla. Toinen syy siihen oli se, että Orvokki halusi mielenkiinnosta testata, miten kostonhimoinen työnantaja suhtautuu arviopyyntöön, sillä hänellähän oli sotatilanne työnantajan kanssa, kun hän ei suostunut luovuttamaan itse hankkimaansa, omaa ja perheensä omaisuutta suosiolla, vaikka työnantaja vaati sitä itselleen oikeustoimien uhalla. Orvokki jotenkin aavisti, että työnantaja ei osaa erottaa asioita toisistaan ja näkee koko tilanteen yksipuolisesti suuren vihansa sumentamilla aivoillaan. Orvokki ei uskonut työnantajansa kykyihin erotella puurot ja vellit toisistaan. Suuri viha oli ottanut valllan työnantajan edustajista ja sumentanut heidän silmänsä ja ajattelukykynsä. Orvokki aavisti oikein.

Työtodistus tuli postissa ja siinä oli arvio. Orvokin aikaisemmissa työtodistuksissa oli työtaito poikkeuksetta ollut kiitettävä, samoin käytös. Nyt tuli jotain aivan muuta. Vertti Lillukanvarsi oli omakätisesti allekirjoittanut, että työtaito on hyvä ja käytös välttävä. Tämä arvio poikkesi todella paljon siitä, mitä Orvokki oli aiemmin saanut muista työpaikoistaan. Orvokki oli aina ylittänyt myyntitavoitteensa, tehnyt työnsä lakien ja eettisten sääntöjen mukaan, mutta työtaito ei ollut kiitettävä kuten aiemmin. Käyttäytyminen välttävä? Orvokki ei kiroillut, ei ollut kännissä tai krapulassa töissä, ei huutanut työtovereilleen, kohteli asiakkaitaan hyvin, oli erittäin suosittu asiakkaidensa keskuudessa, pyysi anteeksi, jos oli mielestään tehnyt tai sanonut jotain väärin, oli kohtelias jne. Sen sijaan hänen esimiehensä Narsissi huusi muutaman kerran puhelimeen Orvokille ja Harsokukalle :"V....u, V....u, V....u. Se on ottanut avaimet eikä vastaa, V....u, V.....u. " Kerran Orvokki sai tällaisen puhelun Narsissita ollessaan asioimassa oikeustalolla ja hänen vieressään oli iso joukko oikeustalon henkilökuntaa. Kiroilu kuului puhelimesta läpi ja Orvokki sanoi Narsissille, ettei voi puhua eikä kuunnella nyt. Silloinkin Narsissi kirosi sitä, että Harso on ottanut jotkut avaimet. Lopulta ne löytyivät Narsissin omasta käsilaukusta. Kiroilu kohdistui usein avaimiin, jotka olivat aina Narsissilla itsellään, joko autossa tai laukussa. Orvokki sensijaan ei kiroillut, koska kiroilu ei pääsääntöisesti kuulunut hänen tapoihinsa.

Orvokin käytös arvioitiin välttäväksi. Vertti Lillukanvarsi oli yksin allekirjoittanut arvion, vaikkei hän ollut tehnyt päivääkään töitä Orvokin kanssa. Jäljet johtivat jälleen sylttytehtaalle, jonka nimi oli Narsissi. Orvokki itse uskoi sen johtuvan siitä, että hän uskalsi kritisoida Narsissin mielettömyyksiä ja hurjia puheita. Orvokki piti aina huolen siitä, että sanoi kritiikkinsä asiallisesti, fiksusti. Asiat olivat asioita ja ihmiset ihmisiä. Narsissilla nämä kaksi käsitettä olivat sekaisin ja solmussa. Hänellä ei ollut taitoa erotella niitä. Kaikki liikkui hyvin henkilökohtaisella tasolla. Kaiken lisäksi Narsissin mielipiteitä ei saanut kyseenalaistaa, Narsissia vastaan ei saanut asettua millään tavalla. Hän halusi olla Jumalan asemassa. Yksi syy erään työntekijän savustamiseen oli se, että tämä ei totellut Narsissin määräyksiä. On totta, että esimiehen ohjeita pitää noudattaa, mutta mielettömiä ohjeita ei tarvitse noudattaa. Ei Orvokkikaan noudattanut mm. sitä Narsissin kieltoa, jossa hän kielsi vapaa-aikana tapahtuvan opiskelun, eikä montaa muutakaan Narsissin outoa ohjetta. Ja se ärsytti Narsissia. Narsissi suorastaan voi huonosti, jos häntä ei toteltu kaikessa, ihan kaikessa. Ne jotka eivät totelleet, ansaitsivat koston.

Kirjoituksen alussa olevaan lainaukseen peilaten, voimme todeta seuraavaa. Rääsyperän kosto oli oikeuskäytäntömme mukaan mahdollinen, koska väärästä lausumasta ei voi nostaa kannetta. Sitäpaitsi se on heidän mielipiteensä. Edelleen lukiessamme lainausta, voimme todeta, etä Vertti Lillukanvarsi on ottanut suuren taloudellisen riskin antaessaan väärän arvion. Mikäli Orvokin työnsaanti vaikeutuu tämän lausuman johtdosta, tulee Orvokki varmasti vaatimaan korvauksia entiseltä työnantajaltaan. Uskon, että juuri tämän riskin vuoksi työnantajat ovat hyvin varovaisia kirjoittaessaan arvioita työtodistuksiin. Sellaiset työnantajat, jotka ovat tehtäviensä tasalla ymmärtävät tämän toisin kuin Rääsyperän kostajat. Lainauksessa on myös maininta, että edes tyydyttävä arvosanaa ei käytetä juuri lainkaan. Rääsyperä ohitti välttävä-arvosanallaan tämänkin yleisen käytännön kirkkaasti. Jälleen kerran Rääsyperä kulki omaa vankkumatonta vihan tietään. Senkin voimme todeta, että Narsissi meni tässä halpaan. Orvokki teki testin pyytäessään arviota työtodistukseensa. Tämä oli hänelle tilaisuus testata sitä jatkuvatko viha, kosto, kiusaaminen sekä määrätietoinen koko Orvokin elämän ja tulevaisuuden tuhoamisyritys edelleen. Ne jatkuivat ja lisää oli tulossa. Mystillisimmät ja käsittämättömimmät asiat olivat vielä edessäpäin.