Usein kuulee sanottavan, että jokin asia, aate, sairaus tai muu käsite saivat kasvot sen ihmisen kautta, joka otti asian avoimesti esiin. Kuten "hän antoi aidsille kasvot, hän antoi vähäosaisten auttamiselle kasvot" jne. Orvokki oli ehtinyt olla uudessa työssään vasta vajaat kolme tuntia, jolloin hän koki, että kosto sai ihmisen kasvot. Esimies antoi kasvot kostolle Orvokin ensimmäisenä työpäivänä, sen ensimmäisinä tunteina.

Ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa on aina mukava ja haastava tapahtuma ja Orvokki lähti työhönsä innokkaana ja avoimin mielin. Aamupäivän aikana Orvokki kävi läpi perusrutiineja uuden esimiehensä kanssa. Yrityksen hierarkiassa Narsissin voi luokitella kategoriaan pikkupomo, jonka pääasiallisin tehtävä oli valvoa toimipisteen laillisuusvaatimusten noudattamista. Myöhemmin Orvokki huomasi, että tämä puoli työstä jäi hyvin pienelle huomiolle, usein jopa täysin tekemättä. Sen sijaan Narsissi käytti omavaltaisesti paljon aikaa henkilöstöjohtamiseen. Tarkennettuna ei edes henkilöstöjohtamiseen, vaan henkilöstön kontrolloimiseen ja valvontaan. Ei siis voida puhua edes henkilöstöjohtamisesta, vaan tiukasta valvonnasta ja kontrolloinnista, joka ulottui myös vapaa-aikaan.

Oli lounasaika ja Orvokki lähti yhdessä Narsissin kanssa läheiseen lounasravintolaan. Lounaskeskustelu siirtyi välittömästi Narsissin henkilökohtaiseen elämään. Hän kertoi, että on eronnut miehestään ja avioero ja ex-mies innoittivat hänet suoltamaan sellaista puhetulvaa, että Orvokki joutui kuulemaan tästä menneiden talvien lumien liitosta reilun yliannostuksen verran. Orvokki nautti lounasta valikoivasti kuunnellen. Orvokkia ei uuden työn kynnyksellä voinut vähempää kiinnostaa hänelle tuntemattoman ja riitaisan ex-avioparin vuosien takaiset ristiriidat tai Narsissin ex-aviomiehen ristiretket. Orvokki piti vähintäänkin eriskummallisena, että uuden työpaikan lähiesimies käytti ensimmäisen yhteisen hetken uuden työntekijän kanssa työn kannalta näinkin epäoleelliseen aiheeseen.

Sitten Narsissin vuodatus huipentui kommenttiin, joka sai Orvokinkin säpsähtämään. Kommenttia edelsi pieni tauko ja muutos kehonkielessä ja ilmeissä ennen sanoman ilmaisemista. Narsissi kohensi ryhtiään, taivutti päänsä takakenoon, katsoi hyytävästi Orvokkia silmillään, jotka olivat puoliksi auki ja puoliksi kiinni. Suupielet kääntyivät alaspäin ja katse oli tuijottava, pysähtynyt, läpitunkeva, kuulijaa ahdistava röntgenkatse. Orvokki vaistosi, että voimakkaasti käytettyä kehonkieltä seuraisi jotain järisyttävää. Narsissin melkein yhteepuristettujen huulien ja alaspäin suunnattujen suupielien välistä soljuivat sanat ja hänen selkeä sanomansa, jonka jälkeen asia oli varmasti ymmärretty. Hän viittasi avioeroonsa ja sanoi:" Mutta minä kostan. Minähän kostan vielä. Tulen varmasti kostamaan kaiken. Minä olen sellainen ihminen, että kostan aina niille, jotka ovat minua loukanneet. Minä kostan aina!"

Orvokki kuunteli, hiljeni, mietti ja ajatteli. Orvokki ymmärsi, että hänen ei pidä vahingossakaan satuttaa Narsissia, koska sen jälkeen edessä olisi katkeamaton koston kierre. Orvokki oli lukenut anteeksiannosta ja muisti elämänohjeita, joissa kehotettiin antamaan anteeksi oman itsensä, oman onnellisuutensa takia. Orvokki oli jo aiemmin miettinyt käsitettä kosto ja päätynyt ajattelumalliin, jonka mukaan kosto tuhoaa lopulta kostajan itsensä. Anteeksianto on vapauttavaa. Näitä asioita Orvokki oli pohtinut elämänsä varrella. Anteeksianto antaa mahdollisuuden jatkaa elämää. Kosto sen sijaan ylläpitää pahan kierrettä.

Narsissi antoi kostolle kasvot: Ilmeettömät, kivettyneet kuin patsaan kasvot. Jäätävä katse, puoliavoimet tuijottavat silmät, suupielet alas roikkuen, pää takakenossa, jolloin kuulijaa voi katsella ikäänkuin yläpuolelta. Uusi työpaikka, uudet asiat edessä, aamuinen pirteys ja iloisuus olivat saaneet särön. Iltapäivällä Orvokki tunsi satunnaisesti hetkellistä pahanolontunnetta, jonka hän karisti nopeasti uskoen, että asiat muuttuvat paremmaksi. Ehkäpä hän oli ymmärtänyt jotain väärin, vaikka Narsissi esitti kostokommenttinsa harvinaisen yksiselitteisesti ja selkeästi. Myöhemmin kostokommentti osoittautui täysin paikkansapitäväksi. Narsissin kostonhimolla ei ollut rajoja ja se ulottui myös pitkälle siihen aikaan, jolloin Orvokki oli jo irtisanoutunut tästä työstä. Kaiken lisäksi kostoon tarvittiin vain pieniä asioita kuten eriäviä mielipiteitä tai rakentavan keskustelun aloittamisyrityksiä. Täysin kostolta suojassa olivat vain he, jotka eivät kyseenalaistaneet mitään, mitä Narsissi sanoi tai teki.