Toisessa blogikirjoituksessani kirjoitin kiinteistönvälittäjä X:n eli Orvokin maailmakuvasta ja arvoista. Palatkaamme hetkeksi niihin. Se, miten opimme näkemään ja käsittämään maailman, asioiden väliset suhteet sekä sosiaaliset suhteemme, juontaa juurensa siitä käsityksestä, jonka olemme jo lapsena oppineet. Me opimme näkemään maailman sellaisena kuin se on meille näytetty. Esimerkiksi Orvokille oltiin lapsena rehellisiä ja hänet kasvatettiin rehellisyyteen ja valehtelu oli ehdottomasti kielletty. Tästä on seurannut, että Orvokki ei usko kenenkään ihmisen valehtelevan, koska hänellä ei ole ollut sellaista mallia. Hän luottaa myös ihmisiin, sillä hänellä ei ole ollut lapsuudessaan mitään syytä kyseenalaistaa vanhempiensa sanoja ja tekoja. Hän on kasvanut turvallisessa ympäristössä ja se turvallisuus on edelleen olemassa Orvokin maailmankuvassa. Esimerkiksi sellainen käsite kuin lähestymiskielto oli Orvokille hyvin vieras, koska hän ei ollut koskaan aiemmin joutunut edes ajatuksissaan pohtimaan sitä. Toisin kävi kuitenkin Rääsyperän työsuhteen päätyttyä.

Narsissin lapsuudesta ja maailmakuvasta Orvokki ei luonnollisesti voi sanoa mitään. Narsissi tosin epäili usein, että hänelle valehdeltiin ja työtoverit saivat myös usein hänet itsensä kiinni valheesta. Narsissin yksityiselämässä oli myös ollut enemmän säröjä kuin Orvokin, mutta nekään eivät tietenkään kuuluneet muille, sillä ne olivat hänen yksityisasioitaan. Narsissi puhui silloin tällöin lähestymiskielloista eri ihmisten yhteydessä. Orvokki ei muista, oliko hän hankkinut niitä vai suunnitteliko hän ainoastaan niitä joillekkin henkilöille. Varmaa oli vain se, että Orvokki ja Narsissi olivat niin eri maailmoista, että Orvokilla ei ollut mitään tuntumaa eikä kommentoitavaa lähestymiskieltoasiaan, koska se oli hänen maailmassaan vieras asia.

Rääsyperä oli vaiennut kuin Konstan viulu. Orvokin juristi ei saanut pyydettyjä vastauksia ja Orvokki oli täysin varustautunut oikeusprosessiin. Hän jopa toivoi sitä, jotta tämä asia saataisiin päätökseen. Orvokki oli täydessä puolustusvalmiudessa ja valmiina taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Orvokki oli päättänyt, että kukaan ei ryöstä häneltä hänen laillisesti, omalla työllään hankkimaansa omaisuutta. Hän tulisi taistelemaan perheensä omaisuudesta "viimeiseen naiseen saakka". Rääsyperän on nyt seistävä sanojensa takana ja vastattava huutonsa. Taistelutantereella oli kuitenkin hiljaista kuin huopatossutehtaassa.

Vihdoin Rääsyperästä tuli lakiräätäli Rauha Palmun omakätisellä allekirjoituksella varustettu kirje. Kirjeessä oli sanoma, jonka mukaan Rääsyperässä luovutaan ryöstövaatimuksesta tietyillä ehdoilla. Yksi ehto oli se, että Orvokilla ei saa olla mitään vaatimuksia tässä asiassa. Orvokki ilmoitti lakimiehelleen, että ei voi missään tapauksessa suostua siihen. Orvokilta oli mennyt terveys. Orvokki oli välittömästi ryöstöyrityksen jälkeen saanut sydänkohtauksen, jonka jälkeen hänen terveytensä muuttui pysyvästi ja heikkeni huomattavasti. Ei Orvokki tietenkään voi allekirjoittaa suostumusta, jonka mukaan hänellä ei olisi mitään vaatimuksia. Orvokin vaatimukset voivat realisoitua neljän vuoden, viiden vuoden tai jopa kymmenen vuoden jälkeen, riippuen siitä, mikä rikosnimike on terveyden pysyvällä heikkemisellä. Orvokin fyysinen terveys on jatkuvassa seurannassa. Kukaan ei vielä tiedä, aiheutuuko kirjeen yhteydessä saadusta vakavasta terveyshaitasta lisähaittoja. Onko kysymyksessä pahoinpitely? Onko kysymyksessä törkeä pahoinpitely? Mahdollinen kuolemantuottamus, jos Orvokki menehtyy sairauteen, joka todettiin uhkauskirjeen yhteydessä? Nämä kaikki asiat ovat edelleen auki. Suomessa on ajankohtaista juuri nyt Ahteen ja Rädyn tapaus, jossa käräjäoikeus antoi pahoinpitelytuomion. Ei Orvokkikaan voinut kuitata allekirjoituksellaan mahdollista omaa pahoinpitelyään ja näin ollen Rääsyperä jäi ilman Orvokin kuittausta.

Rauha Palmun luovuttamiskirjeessä oli myös toinen vaatimus. Rääsyperän hallitus vaati, että Orvokki ei enää käy entisessä työpaikassaan, koska hänen vierailunsa ovat olleet työrauhaa rikkovia ja häiritseviä . Rauha jatkoi, että mikäli Orvokki kuitenkin edelleen jatkaa vierailujaan entisessä työpaikassaan Rääsyperän hallitus on päättänyt hakea lähestymiskieltoa Orvokille entisten työntekijöidensä puolesta turvatakseen työrauhan. Orvokki ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. Tämä oli jotain hyvin shokeeraavaa ja Orvokki ymmärsi, että hänen on täytynyt olla sairaan ihmisen kanssa tekemisissä. Vaatimuksen teki oudoksi se seikka, että Orvokki ei ollut koskaan vieraillut entisessä työpaikassaan lähtönsä jälkeen, ei koskaan. Hän ei ollut myöskään lähettänyt sinne yhtään ainoata sähköpostia, ei tekstiviestiä eikä myöskään ollut soittanut sinne. Nyt häntä kehotettiin olemaan vierailematta enää entisellä työpaikallaan. Myös sanonta:"Mikäli vierailut vielä jatkuvat...." oli hyvin outo siihen nähden, mitä todellisuudessa oli tapahtunut. Lakiräätäli Rauha Palmu, joka ei ollut koskaan tavannut Orvokkia, oli allekirjoittanut nämä valheet. Jäljet johtivat jälleen kerran Narsissin sylttytehtaalle. Narsissi oli valehdellut jälleen kerran. Orvokilla oli tunne, että Narsissi uskoi itsekin näihin valheisiinsa. Aivan samoin kuin siihen, että hänen äitinsä oli tapettu vanhainkodissa. Tätä touhua voi luonnehtia sairaaksi ilman lääketieteellistä koulutustakin.

Missä oli lakiräätäli Rauha Palmun lakiosaaminen? Eikö Rauha todellakaan tiennyt, että yritys ei voi hakea lähestymiskieltoa? Eikö Rauha tiennyt sitäkään, että kukaan toinen ei voi hakea lähestymiskieltoa kenellekkään toiselle? Eikö Rauha ymmärtänyt, että jopa Rääsyperän työntekijöiden itsemääräämisoikeutta on loukattu tällaisella uhkauksella. Narsissi ja Rääsyperän konserni kohtelivat työntekijöitään kuin omaa omaisuuttaan, mutta tämä taisi mennä liian pitkälle.

Rääsyperän uhkaamasta lähestymiskiellosta on kehkeytynyt Orvokin kotipaikkakunnalla hupaisa tarina, joka huvittaa ja naurattaa ihmisiä, Orvokin ystäviä ja entisiä asiakkaita. Oliko omaisuuden kaappausyrityksen epäonnistuminen ja siitä luopuminen niin kova paikka Narsissille ja rääsyperäläisille, että jotain oli keksittävä, jotain oli näpäytettävä? Oliko lähestymiskieltouhkaus Narsissin viimeinen epätoivoinen näyte hänen rajattomasta luovuudestaan ja mielikuvituksestaan? Orvokki sai tässä myös neljännen ja  viimeisen allekirjoitetun asiakirjan, jossa rääsyperäläiset näyttivät toteen oman hulluutensa. Mikä parasta, he näyttivät sen toteen aivan itse, ihan oma-aloitteisesti.