Rääsyperä halusi kasvattaa markkinaosuuksiaan ja sorvin ääreen tarvittiin lisää kiinteistönvälittäjiä. Palavereissa mietittiin rekrytointiprosesseja ja kyseltiin, tuntisiko kukaan hyviä välittäjiä, joita mahdollisesti voisi pyytää neuvotteluihin. Sellaisia hyviä välittäjiä, joilta voisi kysäistä mahdollista kiinnostusta. Heitä löytyikin ihan mukavasti. Ongelma oli lähinnä siinä, että Narsissi ei hyväksynyt heistä juuri ketään, koska he olivat jossain elämänsä vaiheessa loukanneet Narsissin tunteita. Sääli sinänsä, koska ehdotetuista välittäjistä suurin osa oli ammattitaitoisia, pidettyjä ja arvostettuja. Harmi, että he olivat loukanneet Narsissia ja olivat näin ollen huonokäytöksisiä. Heidän kohdallaan ei sitten kuitenkaan ollut mitään edellytyksiä vihjata heille vapaasta työpaikasta. He olivat kohdelleet Narsissia huonosti näytöillä, vieneet hänen kauppojaan joissakin uudistuotannon yhteisprojekteissa tai olivat muuten vaan epäluotettavia kansalaisia. Oli miten oli, ristiriidat olisi pitänyt hoitaa aikuisten ihmisten lailla, keskustelemalla ja perustelemalla eikä kantamalla vuosien kaunaa ja vihaa.

Yhden kiinteistönvälittäjän kohdalla Narsissi kuitenkin reagoi yllättävän voimakkaasti ja tunneperäisesti. Orvokki sanoi, että mitäpä jos kysyisit Leevi Rasmuksenpoikaa. Orvokki luonnehti häntä ammattitaitoiseksi, ystävälliseksi, osaavaksi ja kokeneeksi välittäjäksi, joka teki myös hyvää tulosta. Häneltä kannattaisi ehdottomasti kysyä. Hänen saamisensa tiimiimme toisi meille koko hänen laajan asiakaskuntansa ja se olisi hyödyllistä yritykselle ja meille jokaiselle. Kuultuaan Orvokin ehdotuksen Narsissi muuttui kasvoiltaan punaiseksi, suupielet kääntyivät alaspäin ja pää meni takakenoon. Sitten hän sanoi paatoksellisesti ja päättäväisyyttä uhkuen: "Leevi Rasmuksenpoika ei koskaan tule olemaan Rääsyperän alaisissa yrityksissä töissä, ei koskaan! Ei koskaan! Minä en hyväksy sitä!" Orvokki säpsähti. Mitä tämä arvostettu välittäjä on tehnyt? Sitten Orvokki kysyi suoraan: " Ei koskaan? Mitä hän on tehnyt?" Orvokki odotti jotain järisyttävää, jotain mullistavaa, jotain rikollista. Hän odotti vastausta, samoin Orvokin työtoverit olivat ihmeissään: " Mitä Leevi Rasmuksenpoika on tehnyt?"

Narsissi oli punainen kasvoiltaan ja oli aivan silminnähden vihainen. Hän sanoi:" Kun Leevi Rasmuksenpoika oli työssä kaupan kassalla ja minä maksoin ostokseni hänelle kortillani, hän sanoi kovalla äänellä minulle, että tämä kortti ei toimi. Kaikki, ihan kaikki, takana olevat kurkistelivat minua, kaikki. Jokainen, joka oli siinä jonossa. Hän ei tämän takia voi koskaan olla täällä töissä. Ei koskaan." Orvokki oli kuin kysymysmerkki ja halusi tietää, mitä muuta tapahtui. Milloin tapahtui se rikos, jonka perusteella Leevi sai vihan ja koston loppuelämäkseen niskaansa? Orvokki odotti kuulevansa, mikä oli rikos. Mitään muuta ei ollut tapahtunut, ei yhtään mitään muuta. Seuraavaksi Orvokki kysyi, että koska tämä tapahtui, sillä Leevihän on ollut jo 20 vuotta välittäjänä. Eihän hän ole ollut kaupan kassalla kahteenkymmeneen vuoteen. Narsissi vastasi, että se oli silloin, kun täällä oli Kymmenkunnan yhdistynyt kauppaliittymä. Kaikki tapahtui heidän kaupassaan. Orvokki sanoi, että kauppaliittymähän lopetettiin jo 25 vuotta sitten, että tuohan on vanha asia. Narsissi totesi, että asia on vanha, mutta hän ei koskaan anna sitä Leeville anteeksi. Eikä antanut. Samalla Rääsyperän konserni sai mustalle listalleen jälleen yhden kiinteistönvälittäjän, joka ei koskaan voisi olla heillä töissä. Orvokki mutisi itsekseen, että olisiko Leevin pitänyt kuiskata, että kortti ei toimi tai pyytää sivuhuoneeseen, morsettaa tai piirtää kuva siitä, että kortti ei toimi vai käyttää kehonkieltään tai ilmehtiä ja irvistellä Jos kortti ei toimi, niin se ei toimi eikä siitä Leeviä voi syyttää. Orvokki ajattelee asiat niin yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti.

Rekrytointi käynnistettiin ilmoitushakumenettelyllä. Hakijoita oli paljon, kaikki kokemattomia, ei kiinteistönvälittäjän pätevyyttä. Siinä vaiheessa hakuprosessia Orvokkia alkoi ahdistamaan, kun Narsissi kierrätti erään hakijan luottotietolistan tiimin yhteisessä palaverissa ja laski merkintöjen määrää. Orvokkia alkoi toden teolla ahdistamaan tämä ammattitaidottomuus ja sählääminen. Orvokki alkoi ajatella, että tällaisen firman palveluksessa oleminen on vahingollista hänen omalle imagolleen. Tämä ei taaskaan ollut tästä maailmasta. Orvokkikin alkoi potea pieniä vainoharhaisuuden merkkejä. Hän alkoi ajatella, että mitäs sitten jos asiakkaat luulevat, että hän on yhtä osaamaton kuin esimiehensä. Tämä alkaa olla todella haasteellista. Orvokista tuntui, että hänellä ei ole varaa olla töissä täällä.

Myöhemmin Orvokille selvisi joitakin asioita. Ainakin se, että Narsissin uhkailut paikkakunnan kiinteistönvälittäjien mahdollisista työhakemuksista olivat turhia. Ei hänen tarvitse uhota, että hän, tai hän, tai hän, eivät tule koskaan olemaan täällä töissä. Ei Narsissin tarvitse pitää siitä huolta, koska itseään kunnioittavat kiinteistönvälittäjät kiertävät sen yrityksen kaukaa, missä Narsissi on töissä. He mahdollisesti voisivat mennä sinne joskus, mutta vasta sitten kun Narsissi ei enää ole siellä töissä. Orvokkiakin varoitettiin Narsissista ja monet ihmettelivät, että oletko mennyt sinne, mutta Orvokki oli itsepäinen. Narsissin johtama Rääsyperän sivupiste oli toiminut vasta muutaman vuoden, mutta sieltä olivat lähteneet jo William, joka kesti hulluutta kolme viikkoa, Tapaus, Orvokki, Päivänkakkara ja Tammenlehti. Näistä lähtijöistä Tapaus, Orvokki ja Päivänkakkara joutuivat palkkaamaan lähtönsä jälkipyykin pesuun juristit, jotka pesivät lakiräätäleiden ja Narsissin räätälöimiä sotkuja. Viidestä lähtijästä kolme joutuivat palkkaamaan oman juristin. Onko tämä normaalia työelämän kiertokulkua? Missä muussa yrityksessä yli puolet työpaikkaa vaihtaneista joutuvat hankkimaan juridista apua työpaikan vaihtotilanteessa? Onko normaalia, että tavanomainen irtisanoutuminen ei riitä, vaan on hankittava asianajaja puolustamaan oikeuttaan elää omaa elämäänsä.