Simputusta esiintyi joskus kauan sitten armeijassa, mutta ei enää, koska se on kielletty. Simputus tarkoittaa epäasiallisten ja asiaankuulumattomien tehtävien teettämistä alaisilla ja simputtaessaan muita johtaja janoaa valtaa, joka on hänen polttoaineensa ja käyttövoimansa. Simputusta ei pitäisi esiintyä enää missään, eikä ainakaan työpaikoilla.

Orvokki oli hyvä myyjä ja kauppa kävi ja hän hoiti ne perusrutiineillaan. Orvokin toimintatapa perustui välityspalkkion maksamisessa toimeksiantosopimuksessa mainittuun klausuuliin, jonka mukaan palkkio maksettiin kaupan yhteydessä. Näin Orvokki hoiti myös kaupan, joka johti tilanteeseen, jossa Narsissi päätti simputtaa päivän päätteeksi Orvokkia.

Työpiste sijaitsi parin korttelin päässä pankista, jossa Orvokin työnantajan tilit olivat. Orvokin työpaikalla olivat turvatoimet erittäin hyvin hoidetut ja hälyttimiä ja valvontalaitteita oli asiallisen paljon. Orvokilla oli ollut useampi kauppa samana päivänä ja viimeinen kauppa alkoi ennen iltapäiväneljää ja asiakkaat poistuivat toimitiloista n klo 16.25. Orvokilla oli varainsiirtoverosumma shekkinä ja osa palkkiosta myös seteleinä, koska asiakkaan työ oli sellaista, että hänelle oli luonteenomaista pitää pientä varastoa pieninä seteleinä. Rahat olivat todella pieniä seteleitä ja sen johdosta nippu näytti euromääräisesti suurelta, vaikka se ei sisältänytkään mitään tähtitieteellisiä summia. Orvokki kirjoitti kuitin saamistaan seteleistä eikä pitänyt tilannetta mitenkään eriskummallisena, koska eurosetelit Suomessa ovat virallisesti hyväksyttyjä maksuvälineitä. Sitäpaitsi summa oli suhteellisen pieni, joten asiassa ei olisi pitänyt olla mitään mystillistä. Eikä siinä todellisuudessa mitään ollutkaan. Orvokki ei ollut koskaan pelännyt rahaa. Hänen mielestään setelinipun pitäminen kädessä oli luonnollista.

Orvokki tuli kauppahuoneesta ja hänellä oli kädessään euroseteleitä ja hän on laittamassa niitä kassakaappiin säilöön viedäkseen ne aamulla pankkiin. Samassa Narsissi tulee Orvokin viereen ja kysyy, mistä rahat ovat tulleet. Orvokki kertoo niiden olevan osa välityspalkkiota. Sitten tapahtui jotain: Narsissin kasvoille levisi puna, silmät tuijottivat tyhjyyteen ja hän alkoi huutamaan kovalla äänellä:" HETI PANKKIIN; HETI PANKKIIN. EI RAHAA TÄNNE. EI RAHAA TÄNNE!!!!!" Aina kun hän huusi "heti pankkiin" hänen kätensä sinkoutui olan takaa ja jäi osoittamaan etusormi suorana pankkiin päin, sinne parin korttelin päähän. Hän tehosti myös huutoansa "ei rahaa tänne" ravistelemalla käsiään ja tehden torjuvia käsiliikkeitään ravistusten lomassa. Orvokki sanoi, että meillähän on kassakaappi, hälyttimiä, kameroita, valvontaa, liiketunnistimia ja......mutta Narsissi keskeytti ja huiteli käsi ja etusormi pystyssä kovalla äänellä. Heti pankkiin!!! That's it! That's it , rrättsit, rrätssit rrättssit..."

Orvokki säikähti niin paljon, että lähti kuin hypnoosissa juoksemaan pankkiin, aikaa oli enää kaksi minuuttia ennen sulkemista ja Orvokki juoksi pari korttelia ja aivoissa kaikui:"That's it, that's it, rätttsit rrrätttsit, rrättssittt..." Orvokki syöksyi huohottaen pankin ovea sulkevan henkilön ohi ja pääsi lopulta kassalle ja tallensi rahat työnantajan palkkiotilille. Hän antoi myös varainsiirtoveron shekin kassalle, mutta kassa ei enää voinut ottaa sitä vastaan, koska järjestelmä oli jo sulkeutunut. Orvokilla alkoivat asuntonäytöt puolen tunnin kuluttua, hänellä oli tarvittavat avaimet laukussaan ja hän joutui lähtemään suoraan pankista näyttökierrokselle. Nyt hänellä oli huolehdittavanaan myös varainsiirtoveroshekki, jota hänen oli kuljetettava mukanaan illan näytöillä omassa laukussaan.

Seisoessaan huohottaen ja hengästyneenä pankin kassalla Orvokki toipui pikkuhiljaa Narsissin manipuloinnista ja painostuksesta ja ihmetteli itseään. Kuinka Narsissi sai hänet pakotettua juoksemaan korkeahkot kengät jalassaan muutamassa minuutissa pankkiin aivan aiheettomasti. Suhteellisen pieni rahamäärä olisi säilynyt kassakaapissa monien turvajärjestelmien takana yön yli. Narsissi oli simputtanut Orvokkia, päässyt jälleen kerran käyttämään valtaansa saadakseen oman tyydytyksensä. Yksikään järjellinen selitys ei puolla hänen käytöstään. Orvokki ei myöskään voinut ymmärtää Narsissin suhtautumista rahaan. Narsissin silmistä kuvastui pelko ja kauhu, kun hän tuijotti seteleitä ja huusi:"Ei rahaa tänne, ei, ei, ei" Orvokki ei koskaan saanut tietää, mikä tämän kaiken takana oli.

Siihen aikaan työpaikassa oli neljä henkilöä töissä. Heillä kaikilla oli hälytysjärjestelmien ja kassakaapin turvakoodit. Jos rahat olisivat yön aikana kadonneet, olisi ne ottanut joku näistä neljästä. Miettiessään tätä Orvokki oli entistä enemmän ihmeissään, koska lähtökohtaisesti kukaan näistä neljästä ei tietenkään olisi ottanut yritykselle kuuluvia rahoja. Sehän oli aivan itsestään selvää. Narsissin outo käytös sai kuitenkin Orvokin kysymään Narsissilta yhden asian. Orvokki kysyi seuraavana päivänä:" Itseäsikö sinä epäilit?" Narsissi ei vastannut mitään. Hän ei sanonut edes: "That's it".