Ilmapiiri Narsissin johtamassa työyhteisössä oli outo, sillä esimies teki asioista omia tulkintojaan, jotka eivät aina sellaisia, joita muiden oli helppo ymmärtää. Usein tulkinnat pohjautuivat hänen omiin elämänkokemuksiinsa ja tapahtumiin, jotka hän oli joskus kokenut. Usein hän sanoikin perusteluksi, että kyllä hän tietää mistä on kysymys, koska hänelläkin oli tuttava, sukulainen jne. joka teki näin tai jolle tapahtui juuri näin. Ongelman ydin oli siinä, että Narsissilla ei ollut kykyä ajatella asioita laajemmin eikä ymmärtää sitä perusasiaa, että jokainen ihminen on erilainen, jokainen on yksilö ja kaikki kokevat asiat omalla tavallaan. Narsissi ei kunnioittanut piirun vertaa ihmisen yksilöllisyyttä ja ainutkertaisuutta. Hänen oma tulkintansa oli aina se ainut ja oikea.

Narsissin ja Orvokin lisäksi työyhteisässä oli muita kukkasia. Nuorin heistä oli hento Harsokukka, joka sai oman osansa Narsissin epäluuloisesta ja kontrolloivasta johtamistavasta. Narsissi vartioi sairaalloisesti Harsokukan tulemisia ja menemisiä ja muut työtoverit kuulivat päivittäin: "Missä se Harsokukka taas on? Miksi se ei ole tullut töihin? "Sitten alkoi valtava puhelinrumba, että Narsissi saisi kontrolloivalle mielellensä rauhan ja tietäisi neliösenttimetrin tarkkuudella Harsokukan fyysisen olinpaikan. Mikäli puhelimeen ei heti voinut vastata, kun Narsissi soitti, niin peräkkäisiä puheluita tuli vähintään seitsemän kappaletta viiden minuutin sisällä.

Harso oli luonnollisesti asiakaskäynneillä ja muistan elävästi tilanteen, jolloin hän tuli Narsissin raivon jälkeen työpisteeseen kolmen uuden myyntikohteen kanssa. Narsissi ei koskaan tullut ymmärtämään sitä tosiasiaa, että parhaiden kiinteistönvälittäjien työ on asiakkaiden kodeissa. Niissä välittäjät tekevät työnsä, ottavat asuntoja myyntiin ja esittelevät niitä sitten ostajille. Sitä työtä ei tehdä toimistoissa. Tämän tosiasian ymmärtäminen oli Narsissille mahdoton tehtävä ja hänelle työnteko oli yhtä kuin toimistossa olemista ja hän usein puhuikin vähintään kahdeksan tunnin työpäivästä. Ja se kahdeksan tuntia oli oltava toimistossa. Narsissi seurasi työaikaa, ei työtulosta. Usein tuntuikin siltä, että hän oli väärällä alalla, kun ei ymmärtänyt työn luonnetta ja vaatimuksia. Orvokki sai luonnollisesti saman kontrolloivan kohtelun kuin Harsokukka.

Eräänä keväänä Harsokukka kärsi usein pahoinvoinnista ja jopa ruuan näkeminen sai hänet voimaan huonosti. Orvokki ei huolestunut tilanteesta, koska tiesi Harson älykkääksi ja itsestään huolehtivaksi henkilöksi, joka varmasti osaisi hoitaa itsensä, mikäli olisi aihetta toimenpiteisiin. Sen sijaan Narsissi korosti omaa vastuutaan Harsokukan terveydestä ja hän tekikin salamannopeasti diagnoosin työtoveristaan. Narsissi sanoi muille työtovereille, että Harsokukka on selvästi sairastunut anoreksiaan. Hän perusteli diagnoosinsa sillä, että hänellä oli ollut lähipiirissä nuori tyttö, joka oli sairastunut tähän sairauteen ja oli Narsissin mukaan käyttäytynyt aivan samalla tavalla kuin Harso. Orvokki ei huolestunut ja toivoi, että työntekijät saisivat hoitaa omat asiansa ilman asiantuntemattomia diagnooseja. Näin ei käynyt,  vaan työntekijät Rääsyperän muista toimenpisteistä soittelivat Orvokille ja Harsokukalle itselleen ja kyselivät anorektikon vointia. He olivat huolissaan näin vakavan sairauden puhkeamisesta. Noin puolen vuoden päästä tästä episodista Harsokukka synnytti terveen lapsen. Se siitä anoreksiasta ja Narsissin väärästä diagnoosista.

Samoihin aikoihin Orvokki lähti ansaitsemalleen kesälomalle. Ennen kesälomaansa Orvokki kertoi esimiehelleen Narsissille kaikki keskeneräiset työt. Niiden joukossa oli myös yhden kaupan valmistelu. Orvokki tekisi kaupan heti lomalta palattuaan ja kollegoiden osaksi jäisi yhteydenpito asiakkaisiin mm. kaupantekoajan sopimiseksi. Työyhteisössä oli myös välittäjä Varpu, joka jostain syystä nautti Narsisssin luottamusta. Varpu ja Narsissi jäivät työhön Orvokin lähdettyä lomalle. Palattuaan lomalta Orvokki ryhtyi ennen lomaa sopimansa kaupan käytännön toimenpiteisiin. Ilmeni, että yhteydenpitoa asiakkaaseen ei oltu suoritettu, ei Varpu eikä Narsissi. Orvokki oli luottanut siihen, että myös hänen työnsä hoituvat loman aikana työyhteisössä olevan käytännön mukaan, mutta hänen asiakkaansa oli laiminlyöty ja jätetty hoitamatta.

Tästä suivaantuneena asiakas lähetti kitkeränkatkerankatkuisen palautekirjeen Rääsperän operatiiviselle johtajalla, joka toimitti kirjeen edelleen Orvokille. Asiakas kirjoitti näin: ” Työntekijät haukkuvat toisiaan ja esimies Narsissi sanoi, että Orvokkihan on nuoremman näköinen kuin mitä on ja hän voi kertoa sinulle, että Orvokilla on ikään liittyviä ongelmia. Kiitos, kun ilmoitit minulle, niin ryhdyn seuraamaan ja valvomaan Orvokkia ja hänen ongelmiaan.” Narsissi oli nyt antanut Orvokille dementiadiagnoosin ja kertonut diagnoosinsa asiakkaalle.

Orvokki pyysi virallista työkykyselvitystä katkaistakseen Narsissin levittämät perättömät puheet. Lentävähyönteisen asiantuntijat kieltäytyivät tekemästä selvitystä ja sanoivat, että omatekoinen diagnoosi ei riitä perusteeksi työkykyselvityksen tekemiselle. Selvityksen tekeminen vaatii todella painavat syyt. Sen sijaan työterveyshuollon asiantuntijat, aikojen kuluessa peräti kuusi eri henkilöä, antoivat ohjeen: ”Pakene, lähde pakoon niin kauan kuin se on mahdollista. Asiat eivät muutu. Mikään ei muutu, koska Rääsyperän johto ei näe ongelmaa. Työyhteisö ei tervehdy tällä menolla.” Orvokki ei hyväksynyt dementiadiagnoosia ja mietti, miten Narsissin saisi ymmärtämään oma epäasiallisuutensa. Pitäisikö vääntää rautalangasta vai mitä enää voisi tehdä.

Niin saivat diagnoosinsa, anorektikko ja dementikko. Orvokki ymmärsi jo tässä vaiheessa, että hän ei voisi jatkaa tässä työssä. Pakoon oli päästävä, pian ja nopeasti. Myöhemmin osoittautui, että Narsissin diagnoosit olivat vasta lievemmästä päästä. Tulevat analyysit olivat sen verran rankkoja, että niistä oli vähällä koitua Narsissille haaste käräjille. Nämä diagnoosit eivät koskeneet työyhteisön jäseniä, vaan aivan muita henkilöitä. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessani.