Kiinteistönvälitysala on eriskummallinen toimiala monesta syystä. Ensinnäkin se on aluehallintoviraston tiukan valvonnan alaista, mutta ikäänkuin vastakohtana tiukalle valvonnalle, alalla työskentelevät sen sijaan ovat verrattavissa lainsuojattomiin. Ei ole olemassa työehtosopimusta ja joidenkin esimiesten ohjeet muuttuvat päivästä toiseen riippuen siitä, kuinka saadaan työnantajan kannalta paras lopputulos. Erityisesti työajasta on käytössä monta tulkintaa. Työaikoja ei voi valvoa ja näin ollen luontevinta olisi luottaa kiintiestönvälittäjiin ja siihen, että he tekevät todella töitä. Joissakin yrityksissä mittarina käytetään kuitenkin työajan mittaamista eikä tuloksen mittaamista ja tilanne on hyvin omituinen välittäjän kannalta. Vanha kontrollijohtaminen, jonka perustana ovat aika ja kello, ei sovi kiinteistönvälitystyöhön. Ikävä kyllä, tätä johtamismallia on liian paljon liikkeelllä vieläkin.Työaikaongelmaan palaamme myöhemmin, sillä ne tulkinnat ovat niin sekavia, että niitä ei ymmärrä Erkkikään.

Kiinteistönvälittäjiä koskevat edut mm. autoedut vaihtelevat. Monet ajavat omilla autoillaan ja laskuttavat työnantajiaan ajamistaan kilometreistä. Jos työnantajan Habitus on röyhkeä, välittäjän palkka voidaan vääntää kilometrikorvaukseksi ja sen jälkeen ollaankin jo tuomareiden tuomittavana, jotta jatkossa osattaisiin erottaa oikea ja väärä. Jotkut yritykset antavat tai oikeammin sanottuna vaativat kiinteistönvälittäjää ajamaan työnantajan ajoneuvolla. Hedelmät ja suomenliput ovatkin tuttuja näkyjä liikenteessä. Hedelmät vetävät yhtenä aamuna viikossa pitkiä letkajenkkoja kohottaakseen imagoaan ja herättävät pahennusta näinä energiansäästöjen ja viherpipertäjien aikoina. Orvokki on kauan sitten ennen Narsissin kukkatarhaan siirtymistään osallistunut näihin karkeloihin ja hänellä oli todellinen haaste pysyä letkajenkan rytmissä, sillä hänen pienen autonsa tehot loppuivat usein kesken vauhdikkaassa letkassa.

Orvokilla oli siihen aikaan yksi työtoveri, jolla oli taipumus aamuisin tuoksua vanhalta viinalta. Tuoksu oli niin voimakas, että sivullisetkin huomasivat sen. Orvokki piti periaatteessa tästä tuoksusta, sillä niinä aamuina, jolloin työpaikalla oli tuo tuoksu, tämä työtoveri tervehti myös Orvokkia ja oli hyvällä tuulella muutenkin. Niinä aamuina, jolloin tuoksua ei ollut, tämä työtoveri ei sanonut Orvokille lainkaan huomenta. Muille hän sanoi kuuluvasti hyvää huomenta ja lisäsi vielä henkilön nimen hyvien huomeniensa perään. Vanhan viinan tuoksu takasi aina edes jonkinlaisen työrauhan Orvokin työpäivään.

Kiinteistönvälitysala on kuin hullunmylly, jossa kaikki on mahdollista eikä mikään ole mahdotonta. Yksi esimerkki on valehteleminen. Joissakin yrityksissä asiakkaille esitetään jotain aivan muuta kuin mitä todellisuudessa ollaan, valehdellaan, esiinnytään menestyvämpänä kuin koskaan on edes oltu. Orvokki on sivusta seurannut menoa eräässä yrityksessä, Hells Kitcheniassa, asuntovälityksessä, jonka organisaatiokaavio on piirretty sukupuun muotoon. Hells Kitchenia markkinoi keitoksiaan erikoisella tavalla. Jotta asiakkaat saisivat harhakuvitelman, että keittola on suuri ja menestyvä, kokkien määrää on lisätty ilmoittamalla keittolan nettisivuilla ja lehti-ilmoituksissa haamukeittäjiä. Nämä haamukeittäjät eivät kuitenkaan ole Hells Kitchenian palveluksessa, mutta nähdessään haamujen kuvat ilmoituksissa asiakkaille syntyy harha, että ovat tekemisissä suuren yrityksen kanssa. Suomeksi sanottuna tämä on harhaanjohtavaa markkkinointia ja valehtelemista. Kiinteistönvälitysalalla siis tapahtuu yhtä sun toista.

Ala on villi. Alalla on toki loistavia ja rehellisiä välittäjiä, mutta ikävä kyllä paljon myös heidän vastakohtiaan, joille oman eden tavoittelu on ykköstavoite. Provisiopalkkaus tuo liian usein ihmisen pimeän puolen esiin. Parhaat välittäjät ymmärtävät, että oma palkka ei ole listalla ykkösenä ja toimiessaan näin huomaavat, että oma tulotaso nousee ainoastaan aidon välittämisen ja auttamisen kautta, ikään kuin sen jälkituotteena. Raha on seuraus hyvästä työstä, välittämisestä ja ihmisen arvostamisesta.

Orvokin tarina jatkuu. Orvokki tarvitsee nyt pienen hengähdystauon tarinansa kertomisessa, sillä tarina muuttuu jatkossa entistä rankemmaksi, uskomattomammaksi ja ahdistavammaksi. Orvokilla on neljän henkilön allekirjoittamia asiakirjoja tarinansa todenperäisuuden näyttönä. Blogiin tulee jatkossa otteita niistä. Orvokki selvisi kiristyksestä, painostuksesta ja uhkailusta melkein ehjänä. Mutta vain melkein, sillä Orvokin sydän sanoi sykkimissopimuksensa välittömästi irti silloin, kun Orvokki avasi kirjattuna kirjeenä lakiräätäleiltä saapuneen uhkauskirjeen. Sen jälkeen Orvokille määrättiin useita sydänlääkkeitä, joita hänen on käytettävä loppuelämänsä ajan. Orvokin sydän kirjaimellisesti särkyi samassa yhteydessä, kun hän joutui häikäilemättömän uhkailun kohteeksi. Uhkauskirje muutti Orvokin elämän. Usein kuulee sanottavan, että oma asenne ratkaisee, miten asiat ovat, mutta tässä tapauksessa omallakaan asenteella eivät asiat muuttuneet, kun sydän sairastui harvinaisen häikäilemättömästä kiusaamisesta ja uhkailuista, joka jatkui ja jatkui. Orvokki pakeni ja sanoi työsuhteensa irti, mutta kiusaaminen jatkui vielä pitkään sen jälkeen.